PLENAARIT

Arja Antervo, FL, neuropsykologian erikoispsykologi, kriisi- ja traumapsykoterapeutti

"Tieni on kulkenut yliopistolta akateemisen aivotutkimuksen parista kliiniseen neuropsykologiaan ja edelleen psyykkisten traumojen maailmaan. Aloittaessani neuropsykologina ensimmäisiä kuntoutuspotilaitani oli nuori mies, joka oli vaikeasti vammautunut itsemurhayrityksessä. Hänen perheensä kanssa keskustellessani tajusin, etten pärjää pelkillä neuropsykologin valmiuksilla vaan minun on ymmärrettävä myös kriisipsykologiaa. Hakeuduin v. 1999 Salli Saaren luotsaamaan traumaattisten kriisien koulutusohjelmaan ja tunsin, että olen oikealla tiellä. Ja lopullisesti löysin ammatillisen suuntani vuonna 2001 kuunneltuani kaksi päivää prof. Onno van der Hart'ia opetusta dissosiaatiohäiriöistä. Valmistuin kriisi- ja traumapsykoterapeutiksi keväällä 2003, jolloin sain kunnian tulla kutsutuksi myös SPR:n psykologien valmiusryhmän jäseneksi. Nykyisin hoidan sekä kompleksista stressi- ja dissosiaatiohäiriöistä kärsiviä että traumaattisen aivovamman saaneita asiakkaita yksityisvastaanotollani Loviisassa ja Helsingissä.

Olen kiitollinen siitä, että vuosien varrella olen saanut tehdä akuuttia kriisityötä SPR:n psykologien riveissä, perehtyä kliinisenä neuropsykologina aivojen saloihin ja traumapsykoterapeuttina kulkea traumaselviytyjien rinnalla auttaen heitä löytämään ulospääsyn traumaattisen dissosiaation ikeestä."

Tapio Halla, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti.

Tapio Halla työskentelee Tampereen kaupungin Maahanmuuttajien psykiatrian poliklinikalla. Tehnyt psykiatrista tutkimus- ja hoitotyötä vaikeasti traumatisoituneiden pakolaisten kanssa 22 vuotta. Suomen Psykiatriyhdistyksen Transkulttuurisen jaoksen puheenjohtaja ja Pohjoismaisen kulttuurisen psykologian ja psykiatrian verkoston perustajajäsen.

Marius Lahti-Pulkkinen, dosentti ja tutkijatohtori

Työskentelen dosenttina ja tutkijatohtorina psykologian ja logopedian laitoksella Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja olen mukana kehityspsykologian tutkimusryhmässä. Valmistuin tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2012 ja maisteriksi vuonna 2006. Vuonna 2016 sain dosentin arvon. Olen julkaissut 52 artikkelia kansainvälisissä vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa.

Keskeisinä tutkimusaiheinani ovat mielenterveyden häiriöt ja erityisesti niiden etiologia. Tutkin erilaisten varhaiskehityksellisten tekijöiden sekä geneettisten ja epigeneettisten riskitekijöiden vaikutusta ihmisen psykologiseen hyvinvointiin yleisesti ja erityisesti näiden tekijöiden vaikutusta mielenterveyden häiriöiden syntyyn.

LUENNOT

Traumatisoituminen ja uskonnolliset traditiot

Minna Salmi, TM, psykoterapeutti (et), emdr- ja traumapsykoterapeutti, psykodraamaohjaaja ja työnohjaaja

Mikä uskonnollisissa traditioissa lisää persoonan integraatiota ja mikä vahvistaa dissosiaatiota? Uskomusten, rituaalien, raamatuntulkinnan ja herätysliikkeiden vaikutushistoria voivat johtaa yksilön kokemaan muun muassa armollisuutta ja empatiaa itseään ja toisiaan kohtaan tai voimakasta pelkoa tai lapsellista vastuuntunnottomuutta tai kaltoinkohtelijaa jäljittelevän persoonan osan aikaansaamaa ankaraa syyllisyyttä ja tuomitsevuutta. Esitelmäni ja yhteinen keskustelu pohjautuvat psykoterapeutin, papin ja tutkijan työssä esiin nousseisiin havaintoihini.

Traumainformoitu hoito - Traumatietoutta ja -taitoutta koko sosiaali- ja terveydenhuollon kentälle

Anne Pelkonen, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti

torstai klo 15.45-16.30 kokoushuone 21

Traumainformoidun näkökulman tavoitteena on, että sote-ammattilainen millä tahansa erikoisalalla tai työkentällä toimiessaan tunnistaa traumaperäisille oireille altistavat tilanteet, ymmärtää traumatisoitumisen psykofysiologian ja osaa huomioida potilaiden mahdolliset vaikeat elämänkokemukset niin vastaanottojärjestelyissään kuin suhtautumistavassaankin sekä tietoisesti välttää traumatisoivia tekijöitä omassa toiminnassaan.

Traumainformoidun hoidon tarkoitus on antaa eri aloilla työskenteleville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille keinoja huomioida ja ymmärtää, miten traumaattiset kokemukset vaikuttavat potilaiden terveydellisten ongelmien taustalla, hoitotilanteissa sekä hoitosuositusten seuraamisen esteenä. Sen tavoitteena on valmentaa ammattilaiset tunnistamaan myös oman elämänhistorian myötä syntyneet sudenkuopat, havainnoimaan siirtyviä traumareaktioita itsessään ja pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan.

12 kerran vakautumisryhmä kompleksisesti traumatisoituneille (C-PTSD)

Petteri Mankila, sairaanhoitaja (psykiatrinen hoito), psykoterapeutti (perheterapia, VET, traumapsykoterapia, ET), Traumaterapiakeskus

torstai klo 15.45-16.30 kokoushuone 22-23

Traumaterapiakeskuksessa on kehitetty vuosien 2009 ja 2016 välisenä aikana useita ryhmähoitomalleja lapsuudenperheessä pitkäaikaisesti traumatisoituneille. Syksyllä 2017 pilotoitiin 12 kerran vakautumisryhmä kompleksisesti traumatisoituneille (C-PTSD) sekä Oulussa että Helsingissä. Ryhmän tavoitteena on antaa ensitietoa vakavasta varhaisesta traumatisoitumisesta ja harjoitella vakautumiseen ja oireiden hallintaan liittyviä taitoja. Vakautumistaitojen myötä voidaan ryhmäläisten psyykkistä toimintatasoa parantaa, lievittää masennukseen ja ahdistuneisuuteen liittyviä oireita sekä parantaa selviämistä arjessa.

Emme voi kulkea vedessä kastumatta (Naomi Remen)- sijaistraumatisoitumisen riski

Peter Wallin, perheterapeutti, kriisi- ja traumapsykoterapeutti

torstai klo 15.45-16.30 kokoushuone 24

Esityksessäni haluan nostaa esille näkemyksiäni työssä jaksamisesta ja mahdollisesta sijaistraumatisoitumisesta. Huomiot ja havainnot pohjautuvat lähes 40 vuoden työkokemukseeni mielenterveystyön parissa.

Mikä on auttamisen hinta? Miten kuulemamme elämänkohtalot ja niihin liittyvät tunteet vaikuttavat meihin, ja mitkä ovat ne muutokset meissä itsessämme, joihin on syytä kiinnittää huomioita? Entä mitkä psykoterapiatyön myönteiset puolet auttavat meitä jatkamaan ja jaksamaan auttamistyössämme? Mitkä seikat ylläpitävät työssä jaksamista?

Ryhmäinterventiot ja -psykoedukaatio ihmiskaupan uhrien ja maahanmuuttajanaisten tukemisessa

Pia Rendic, Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja, väitöskirjatutkija
Sanna Korpela, psykologi

torstai klo 15.45-16.30 ravintolasali 1

Room of Hope -päiväkeskus tarjoaa työtaitovalmennusta ja psykososiaalista tukea erityisesti seksiperäisestä ihmiskaupasta selvinneille naisille Kyproksella. Keskuksessa on järjestetty ryhmämuotoista psykoedukaatiota sekä vertaistukiryhmiä asiakkaiden toipumisen edistämiseksi. Esityksessä tuodaan esille näiden tukimuotojen mahdollisuuksia ja haasteita ihmiskaupan uhrien ja maahanmuuttajanaisten auttamisessa uuden elämän alkuun.

Päiväkeskus on Vapauta Uhri ry:n toimintamuoto, ja sen yhteistyökumppanina toimii Wellspring Association.

Ihoni alla syntyy elämä - traumatisoituminen runoin

Malena Lahtimies, sairaanhoitaja (AMK), artenomi (AMK)

torstai klo 15.45-16.30 kokoushuone 15

Oman runokirjan pohjalta koostetussa esityksessä kuvautuvat lapsuuden traumamuistot, traumatisoituneen eri osien välinen kamppailu, traumamuistuttajien aktivoimat tunteet sekä toive elämästä, jota trauma ei enää hallitse.

haavat
auki revityt
vuotavat ulos sen tuskan,
joka oli peittyneenä pimeyteen
huudot, jotka oli vaiennettu
väriseville huulille

kaipauksen
että joku huomaa
nostaa syliin ja hoitaa
katsoo kivun taakse
verisen ihon alle

siellä pieni tyttö
vapisevana pelosta
odottaa tulla löydetyksi

Plenaari: Pakolaisten traumat

perjantai klo 9.00-9.45 A-sali

Tapio Halla, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, Psykiatrian poliklinikka maahanmuuttajille, Tampereen kaupunki

Tapio Halla on tehnyt psykiatrista tutkimus- ja hoitotyötä vaikeasti traumatisoituneiden pakolaisten kanssa 22 vuotta. Hän on Suomen Psykiatriyhdistyksen transkulttuurisen jaoksen puheenjohtaja ja Pohjoismaisen kulttuurisen psykologian ja psykiatrian verkoston perustajajäsen.

Plenaari: Traumaperäinen reagointi affektiivisen neurotieteen näkökulmasta

perjantai klo 9.45-10.30 A-sali

Arja Antervo,FL, neuropsykologian erikoispsykologi, kriisi- ja traumapsykoterapeutti

Tieni on kulkenut yliopistolta akateemisen aivotutkimuksen parista kliiniseen neuropsykologiaan ja edelleen psyykkisten traumojen maailmaan. Aloittaessani neuropsykologina ensimmäisiä kuntoutuspotilaitani oli nuori mies, joka oli vaikeasti vammautunut itsemurhayrityksessä. Hänen perheensä kanssa keskustellessani tajusin, etten pärjää pelkillä neuropsykologin valmiuksilla vaan minun on ymmärrettävä myös kriisipsykologiaa. Hakeuduin vuonna 1999 Salli Saaren luotsaamaan traumaattisten kriisien koulutusohjelmaan ja tunsin, että olen oikealla tiellä. Ja lopullisesti löysin ammatillisen suuntani kuunneltuani noin vuonna 2001 kaksi päivää professori Onno van der Hartin opetusta dissosiaatiohäiriöistä. Valmistuin kriisi- ja traumapsykoterapeutiksi keväällä 2003, jolloin sain kunnian tulla kutsutuksi myös SPR:n psykologien valmiusryhmän jäseneksi. Nykyisin hoidan sekä komplekseista stressi- ja dissosiaatiohäiriöistä kärsiviä että traumaattisen aivovamman saaneita asiakkaita yksityisvastaanotollani Loviisassa ja Helsingissä.

Olen kiitollinen siitä, että vuosien varrella olen saanut tehdä akuuttia kriisityötä SPR:n psykologien riveissä, perehtyä kliinisenä neuropsykologina aivojen saloihin ja traumapsykoterapeuttina kulkea traumaselviytyjien rinnalla auttaen heitä löytämään ulospääsyn traumaattisen dissosiaation ikeestä.

Trauma kehossa ja keho trauman hoidossa: sensomotorinen lähestymistapa traumojen ymmärtämiseen ja hoitamiseen

Marko Punkanen, FT, traumapsykoterapeutti (VET), certified sensorimotor psychotherapist, SPI-trainer, Nyanssi

perjantai klo 10.45-12.00 A-sali

Perinteisesti psykoterapiassa tarkastellaan traumatisoitumiseen liittyviä ajatuksia, uskomuksia ja tunteita, mutta usein vähemmälle huomiolle jää se, kuinka trauma on tallentunut kehoon. Trauma vaikuttaa syvästi kehoon autonomisen hermoston reaktioiden myötä, ja traumatisoituneet henkilöt kärsivät monenlaisista kehollisista oireista.

Vaiheorientoituneen hoitomallin näkökulmasta vakauttamisvaiheen työskentelyssä ensisijaista on autonomisen hermoston säätelykyvyn kehittäminen. Traumamuistojen kehollisessa prosessoinnissa oleellista on kesken jääneiden aktiivisten puolustautumistoimintojen loppuun saattaminen tietoisen läsnäolon tilassa.

Esityksessä keskitytään sensomotoriseen lähestymistapaan traumojen ymmärtämisessä ja hoitamisessa sekä teorian että käytännön menetelmien kautta.

Seksuaalinen traumatisoituminen, psykoterapeutin vastatunteet ja psykoterapiassa eteneminen

Tor-Erik Söderholm, psykologi, psykoterapeutti (psykodynaaminen ja kehopsykoterapia)

perjantai klo 10.45-11.15 B-sali

Monesti olen törmännyt siihen, että vastaanotolleni tulee potilas, joka on seksuaalisesti traumatisoitunut. Tavallisesti kyseessä on nainen, kun taas hoitava psykologi/psykoterapeutti on mies. Me too -kampanja nosti tämän traumateeman julkiseen keskusteluun, ja olen viime aikoina pohtinut sen herättämiä reaktioita ja ajatuksia. Tavoitteeni terapeuttisessa työstämisessä on edetä potilaan tahdissa, välttämättä vaikeaa ja häpeällistä. Psykoanalyyttinen koulutukseni on merkinnyt säiliöfunktion keskeisyyttä ja tarinan kuuntelemista monelta kannalta. Vasta myöhemmin olen oppinut ymmärtämään näitä potilaitani dissosiaatioreaktioiden ja minätilojen kautta. Arvostan integroivaa lähestymistä, jossa on tärkeä huomioida, että vaikeat kokemukset käsitellään sekä implisiittisesti että eksplisiittisesti. Nuorempana oli paljon asioita, joita en hallinnut, mutta kokemuksen ja oppimisen myötä työskentelytapani on muuttunut. Esityksen tavoitteena on jakaa kokemuksiani lähtökohtana trauman kohtaaminen ja terapeutin vastatunteet.

Psykofyysinen fysioterapia - Vakauttava traumaryhmä

Kati Jelekäinen, fysioterapeutti, seksuaalineuvoja, Helsingin kaupungin psykiatria- ja päihdepalveluiden fysioterapia- ja liikuntapalvelut
Tiina Tikkanen, fysioterapeutti, liikuntaneuvoja, Helsingin kaupungin psykiatria- ja päihdepalveluiden fysioterapia- ja liikuntapalvelut

perjantai klo 10.45-12.00 kokoushuone 21

Psykofyysisen fysioterapian vakauttava traumaryhmä on suunnattu post-traumaattisesta stressireaktiosta ja dissosiatiivisesta oireistosta kärsiville psykiatria- ja päihdepalveluiden potilaille. Ryhmässä ei käsitellä traumamuistoja, vaan keskitytään vakauttaviin kehollisiin harjoitteisiin sekä oireisiin liittyvään psykoedukaatioon ja vertaistukeen. Esityksessä kerrotaan ryhmän taustasta ja sisällöstä sekä tehdään teemoihin liittyviä harjoitteita. Työpaja valittiin huhtikuussa 2018 Islannin Reykjavikissa pidetyn International Conference of Psychiatric Physiotherapy and Mental Health -konferenssin parhaaksi.

Trauma päihderiippuvuuden taustalla - käsittelemätön trauma ylläpitää addiktiota

Marja-Liisa Puonti, päihdeterapeutti, tanssi-liiketerapeutti, työnohjaaja/prosessikonsultti
Mai Peltoniemi, sosionomi (YAMK), yhteisövalmentaja, kokemustutkija, työnohjaaja (opisk.)

perjantai klo 10.45-11.15 kokoushuone 22-23

Miten trauma ja addiktio kietoutuvat toisiinsa, kumpi oli ensin? Riippuvuusongelmat ovat yleisiä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ymmärrys kompleksisen trauman vaikutusmekanismeista auttaa ymmärtämään myös addiktioiden syntymekanismeja ja käyttäytymistä. Riippuvuusongelmiin kohdistetaan hoitointerventioita nopeiden ratkaisujen toivossa. Ellei myös traumaa tunnisteta ja hoideta, addiktio pysyy yllä ja saattaa vain vaihtaa kohdettaan. Terapeuttinen yhteisöhoito näkee ihmisen riippuvuusongelmien takana, ja hoidon kohdistuessa oireen sijaan henkilöön tulokset ovat merkittäviä ja vaikuttavia. Toipumisen vaiheet ja terapeuttisen yhteisöhoidon malli antavat välineitä päihderiippuvaisen kohtaamiseen, hoitoon ja yhteistyön rakentamiseen osana eettisesti kestävää ammatillista työtä.

Mikä perheterapeuttisessa prosessissa auttaa? - TAYS:n lasten traumapsykiatrian yksikön asiakasperheiden ja ammattilaisten kokemuksia

Terhi Kotilainen, YTM, perhe- ja pariterapian kouluttajapsykoterapeutti, työnohjaaja

perjantai klo 10.45-11.15 kokoushuone 24

Laadullisessa teemahaastattelututkimuksessa selvitetään, mistä koetaan olevan apua perheterapeuttisessa työskentelyssä TAYS:n lasten traumapsykiatrian yksikössä. Kiinnostuksen kohteena on selvittää, millä tavalla asiakkaiden ja ammattilaisten näkökulmat eroavat toisistaan ja missä määrin ne tukevat toisiaan. Keskiössä ovat yhteistyösuhteen eli allianssin merkitys sekä vakauttavan perheterapeuttisen työskentelyn elementit. Huomiota kiinnitetään myös organisatorisiin tekijöihin, jotka voivat osaltaan vaikuttaa koettuun hoitotulokseen. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysiä menetelmänä käyttäen.

Aineiston perusteella kokemukset allianssista olivat samansuuntaiset kaikilla haastatelluilla. Tutkimuksessa tärkeiksi koettiin luottamuksellisen suhteen syntyminen, kuulluksi tuleminen, arvostava suhtautuminen, turvallinen työskentelyilmapiiri, työntekijöiden ammattitaitoisuus ja pysyvyys, riittävän pitkäkestoinen työskentely ja palautteen saaminen omasta toiminnasta. Psykoedukaatio kompleksisesta traumatisoitumisesta ja vakauttava perheterapeuttinen työskentely on keskeistä. Toteutuessaan hyvin edellä mainitut tekijät vahvistavat perheenjäsenten ja työntekijöiden välistä yhteistyösuhdetta ja mahdollistavat uudenlaisen ymmärryksen syntymisen sekä perheille että työntekijöille. Tämä auttaa vuorovaikutussuhteiden hoitamista kompleksisesti traumatisoituneiden lasten perheissä. Lapsia ja perheitä auttaa koko perheen huomioiminen työskentelyssä, keskustelu ja tunnekokemusten jakaminen heitä arvostaen.

Tutkimuksesta on julkaistu artikkeli Perheterapia 4/2017-lehdessä.

Kehitysvammaisuus ja trauma - traumanäkökulman huomioiminen osana kehitysvammaisen yksilön hoitoa ja kuntoutusta

Minna Uotinen, psykoterapeutti (YET), traumapsykoterapeutti (VET), työnohjaaja (STOry) / kouluttaja, Uniqway Oy

perjantai klo 10.45-11.15 ravintolasali 1

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat kehitysvammaisilla yksilöillä tavallisia. Kehitysvammaisuuteen liittyy erilaisia traumatisoitumiselle altistavia tekijöitä, kuten mm. negatiivisia elämänkokemuksia (esim. kiusatuksi tulemista) ja primaariperheen ongelmia. Riippuvuus toisista ihmisistä saattaa altistaa kehitysvammaisen yksilön myös vallankäytön eri muodoille. Traumatisoituminen voi ilmetä erilaisina psyykkisinä ja fyysisinä oireina tai haastavana käyttäytymisenä.

Koulutuksellinen työnohjaus tuo mahdollisuuden sisällyttää traumanäkökulma ja -osaaminen osaksi kehitysvammaisen yksilön muuta hoitoa ja kuntoutusta. Kokonaisvaltaiseen hoitoon ja kuntoutukseen juurrutettava traumanäkökulma mahdollistaa traumatisoitumisen tunnistamisen myötä syvällisemmän ymmärryksen ja ammatillisen tietotaidon syvenemisen kehitysvammahuollossa. Traumaterapeuttinen lähestymistapa (hoitotyö) ehkäisee niin kehitysvammaisen yksilön uudelleen traumatisoitumista kuin myös työntekijöiden ja jopa koko yhteisön altistumista sijaistraumatisoitumiselle ja/tai traumatisoiville kokemuksille kehitysvammahuollon eri yksiköissä. Tavoitteena on niin työntekijöiden työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin lisääminen kuin myös kehitysvammaisen yksilön elämänlaadun ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin koheneminen.

Ihmiskaupan haavoittama - Moniammatillinen yhteistyö traumatisoituneen uhrin auttamisessa

Jaana Sipilä, Ihmiskaupan vastaisen työn hankekoordinaattori, Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM, Suomen-maatoimisto

perjantai klo 10.45-11.15 kokoushuone 15

Suomessa tunnistetaan vuosittain kasvava määrä ihmiskaupan uhreja. Useilla ihmiskaupan uhreiksi joutuneilla on taustallaan aikaisempia kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön kokemuksia. Ihmiskauppatilanteessa uhrit altistuvat fyysiselle, psyykkiselle ja seksuaaliselle väkivallalle. Erityisen haavoittavia ovat tilanteet, joissa ihmiskaupassa ovat mukana oma perhe, vanhemmat, kumppani tai puoliso. Näin on esimerkiksi pakkoavioliitossa, hyväksikäyttötarkoituksessa solmitussa parisuhteessa tai lapseen kohdistuvassa ihmiskaupassa.

Ihmiskaupan uhrin auttaminen on moniammatillista yhteistyötä, jossa valmius osaamisen jakamiseen yli ammattirajojen edistää ihmiskaupan uhrin erityistarpeiden ja esimerkiksi traumainformoidun lähestymistavan huomioimista auttamistoimissa. Tässä osallistavassa sessiossa/työryhmässä keskustellaan tapausesimerkin avulla moniammatillisen tuen merkityksestä traumatisoituneen ihmiskaupan uhrin auttamisessa. Luento perustuu Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) Suomen-maatoimiston toteuttamaan ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoittamaan Ihmiskaupan uhrin terveys ja hyvinvointi (HOIKU) -hankkeeseen.

Psykologien valmiusryhmän periaatteet akuutin kriisityön toteuttamisessa

Atte Varis, psykologi, kriisi- ja traumapsykoterapeutti, SPR:n psykologien valmiusryhmän johtaja

perjantai klo 10.45-12.00 Veranda 1

Esityksen tarkoituksena on kuvata SPR:n psykologien valmiusryhmän toimintaa ja toiminnan periaatteita akuutin kriisityön toteuttamisessa erilaisten kriisitilanteiden yhteydessä. Esityksessä luodaan kokonaisvaltainen katsaus ryhmän toimintaan ja käydään läpi kansainvälisen ja kansallisen kriisityön ohjeistusta sekä psykologien ammatillisia kriisityön periaatteita. Lisäksi kuvataan ryhmän toimintaa käytännössä: minkä prosessin mukaan ryhmä aktivoituu ja miten toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan akuuttien kriisien yhteydessä.

Persoonallisuuden erillistyneiden osien kanssa työskentely vakavissa dissosiaatiohäiriöissä

Ritva Ropponen, psykiatrinen sairaanhoitaja, traumapsykoterapeutti (VET), EMDR-terapeutti, EMDR-työnohjaaja

perjantai klo 11.15-12.00 B-sali

Kliinisen kokemuksen ja lukuisien aihepiiriin liittyvien tutkimusten mukaan vakavien dissosiaatiohäiriöiden hoidossa edistyminen vaatii erityisesti persoonallisuuden erillistyneiden osien kanssa työskentelyä. Yritykset hoitaa yhtä yhtenäistä persoonallisuutta johtavat usein hoitosuhteiden katkeamisiin, epäonnistumisiin, turhautumiseen ja oireiden vaikeutumiseen. Kysymyksen "Pitääkö osien kanssa työskennellä?" sijaan onkin syytä esittää kysymys "Miten työskentelisin osien kanssa edesauttaakseni integraatiota?". Dissosiaatiohäiriöissä persoonallisuudessa voi olla hyvin erilaisia osia, kuten esimerkiksi lapsiosia, vihaisia, kaltoinkohtelijaa jäljitteleviä tai hoivaavia osia. Tällainen dissosioitunut systeemi sisältää paljon foobisuutta, sietämättömiä traumakokemuksia, ristiriitaisuuksia niin mielen sisällä kuin suhteessa ulkomaailmaankin ja on siksi hyvin uuvuttava. Persoonallisuuden eri osien syntymisen ja olemassaolon merkityksen tutkimisen myötä voidaan löytää rakentavampia selviytymis- ja hallintakeinoja nykyhetkestä. Ristiriitaisuuksien sijaan edesautetaan muutosta hyväksyvämpään ja yhtenäisempään suhtautumiseen ja vuorovaikutukseen. Terapian tarkoituksena on luoda puitteet, joissa osien olemassaolo tulee hyväksytyksi, joissa osien keskinäinen yhteistyö mahdollistuu ja erillisyys vähenee. Persoonallisuuden osien kanssa työskentelyyn on kehitetty monia integraatiota tukevia menetelmiä: osien tutustumista ja vuoropuhelua edesauttavat tekniikat ja EMDR-sovellukset. Asiakkaassa itsessään on viisaus oman systeeminsä logiikasta, myös sen erillisyyden purkamisesta. Terapeutin tehtävänä on toimia kätilönä tässä prosessissa.

Vakauttamisryhmän pilotointi huumeriippuvuudesta toipuvien yhteisössä

Aleksi Heinonen, sairaanhoitaja (AMK), yhteisövalmentaja, Kalliolan setlementti
Mai Peltoniemi, sosionomi (YAMK), yhteisövalmentaja, Kalliolan setlementti
Anne Suokas, psykologi, traumapsykoterapeutti (VET), Traumaterapiakeskus

perjantai klo 11.15-12.00 kokoushuone 22-23

Hankkeessa pilotoitiin vakavasti traumatisoituneiden päihdekuntoutujien psykoedukaatioon ja vertaistukeen keskittyvää vakauttamisryhmän mallia, ja se toteutettiin Traumaterapiakeskuksen ja Kalliolan Kuvernöörintien asumisyhteisön välisenä yhteistyönä. Traumaterapiakeskuksella on vuosien ajalta kokemusta vakauttamisryhmien ohjaamisesta ja järjestämisestä, mutta ei erityisesti riippuvuusongelmien muodossa oireileville henkilöille.

Kuvernöörintien asumisyhteisön asiakkaat ovat nuoria aikuisia miehiä ja naisia, joilla lähes kaikilla on taustallaan mm. ylisukupolvista syrjäytyneisyyttä, hylkäämiskokemuksia, monitahoista kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Asumisyhteisö on täysin päihteetön ja toimii rekisteröidyn terapeuttisen yhteisöhoidon (Kiskon yhteisöhoito®) rakenteiden ja periaatteiden mukaan.

Ryhmäläisten traumaoireet arvioitiin ennen ryhmää TADS-I-haastattelulla. Traumaoireiden vakauttaminen on kuntoutumisen ja sen etenemisen kannalta ensiarvioisen tärkeää. Vakautumisryhmä vaikutti oleellisesti traumaoireiden tunnistamiseen ja selviytymiseen oireiden kanssa. Lisääntynyt ymmärrys motivoi myös osaa ryhmäläisistä traumapsykoterapiaan.

Traumaymmärryksen kehittäminen nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyössä

Kaisu Parviainen, PsM, psykologi, traumapsykoterapeutti (koulutuksessa), Nuorisopsykiatrian poliklinikka / Siun Sote, Joensuu

perjantai klo 11.15-12.00 kokoushuone 24

Kuntaliiton tuoreessa lastensuojelualan ammattilaisille tekemässä kyselyssä kolme neljästä vastanneesta arvioi, että lastensuojelun asiakkaina on lapsia ja nuoria, jotka eivät ole lastensuojelun toimenpitein autettavissa eivätkä saa tarvitsemiaan mielenterveyspalveluita. Tästä on tulkittavissa, että lastensuojelun ja lasten- ja nuorten psykiatrisen hoidon järjestelmät eivät nykytilanteessa optimaalisesti kohtaa. Esityksessä tutkitaan traumanäkökulman ja -osaamisen vahvistamisen mahdollisuuksia ja haasteita lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteistyössä. Arviona on, että traumaymmärryksen vahvistuminen lisää sijoitusten vaikuttavuutta.

Yhteyden saamisen haastavuus syömishäiriötä sairastavan kanssa

Sirja Dimitroff, sairaanhoitaja, kognitiivinen psykoterapeutti (YET)

perjantai klo 11.15-12.00 ravintolasali 1

Syömishäiriössä on kyse monimutkaisesta mielen ja kehon sairaudesta, jossa sairastunut usein kokee olevansa yhtä kuin sairautensa. Hän elää ikään kuin omassa kuplassaan ja kokee, ettei kukaan voi ymmärtää häntä. Hänen on itsensäkin vaikeaa tai jopa mahdotonta käsittää, miksi hänen elämänsä on muuttunut askeettiseksi pakko-oireiden ja -ajatusten taistelutantereeksi, josta oma minuus on kadonnut. Oireet ovat ilmaus jostakin syvällä piilevästä pahasta olosta, johon sairastuneella itsellään ei ole yhteyttä. Tämän yhteyden luomiseksi auttajan on tärkeä tietää, miten sairaus vaikuttaa mielenmaisemaan ja vuorovaikutukseen, koska silloin auttaja voi keinottomuuden ja avuttomuuden tunteiden sijaan alkaa löytää yhteyttä ja empatiaa. Tämän prosessin myötä alkaa rakentua mahdollisuus yhteyden vahvistumiselle syömishäiriöön sairastuneen ja auttajan välillä. Lisääntyneen sisäisen ja vuorovaikutuksellisen yhteyden kautta sairastunut voi tavoittaa niitä syitä, joita syömishäiriöön sairastumisen taustalla on.

Traumasta voi toipua - kaksi selviytymistarinaa

Carita Kilpinen, kokemusasiantuntija, toimitusjohtaja, Peaceful Impact Publisher Oy

Satu Martikainen, kokemusasiantuntija, hallituksen jäsen ja sihteeri, Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry

perjantai klo 11.15-12.00 kokoushuone 15

Dissosiaatiohäiriö voi naamioitua monenlaisen psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen oirehdinnan alle, ja potilaat saattavat täyttää monenkin psykiatrisen häiriön kriteerit. Vakavan traumatisoitumisen ja dissosiaatiohäiriön tunnistaminen psykiatrisessa hoitojärjestelmässä on elintärkeää, jotta potilaalle voidaan antaa oikeanlaista apua.

Mitä haasteita Satu ja Carita ovat kohdanneet terveydenhoidon saralla? Mitä on oikeanlainen hoito? Millainen merkitys vertaisuudella on ollut toipumisprosessissa? Esityksessä kaksi traumaselviytyjää kertoo omasta matkastaan kohti eheämpää elämää.

Dissosiaatio, psykoosi vai dissosiatiivinen psykoosi

Liisa Ikni, LL, psykiatriaan erikoistuva lääkäri, traumapsykoterapiakoulutuksessa Oulun yliopistossa 2015-2019

perjantai klo 13.00-13.45 A-sali

Dissosiaatiohäiriöiden diagnosointi on ollut Suomessa vähäistä ja lisäksi dissosiaatio-oireista kärsivä potilas voidaan herkästi tulkita psykoottiseksi. Esityksessä pyritään selventämään erotusdiagnostiikkaa dissosiatiivisten ja psykoottisten ilmiöiden välillä. Näiden erottaminen on olennaisen tärkeää mm. hoitoa suunniteltaessa. Lisäksi esitellään potilastapaus, jossa dissosiatiivisesta tilasta kärsinyttä potilasta epäiltiin ensin psykoottiseksi.

Symposium: Raskausaika, synnytys ja varhainen vanhemmuus sodan ja pakolaisuuden olosuhteissa

Sanna Isosävi (puheenjohtaja), PsM, tohtorikoulutettava, Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta / psykologia
Saija Kankaanpää, PsT, Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta / psykologia
Anita Novitsky, sosionomi (AMK), monikulttuurisuusasiantuntija, Väestöliitto, monikulttuurisuustiimi
Tiuku Pennola, sosionomi (AMK), monikulttuurisuusasiantuntija, Ensi- ja turvakotien liiton vaativan vauvatyön tiimi
Raija-Leena Punamäki (diskutoija), professori, Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta / psykologia

perjantai 13.00-14.30 B-sali

Raskaana olevat ja vauvaperheet ovat erityisen alttiita liiallisen stressin ja traumakokemusten haittaaville vaikutuksille. Symposiumissa esitellään tutkimustietoa siitä, kuinka traumakokemukset ja niihin liittyvät mielenterveysongelmat vaikuttavat perheiden raskaus- ja vauva-aikaiseen hyvinvointiin ja vanhemmuuteen sotaolosuhteissa. Lisäksi esitetään kokemukseen perustuvaa asiantuntijatietoa siitä, miten trauma-altistuneita perheitä voidaan auttaa vauvan odotuksessa, synnytyksessä sekä varhaisessa vanhemmuudessa maahanmuuton jälkeen. Esityksiä kommentoi professori Raija-Leena Punamäki, jonka asiantuntemuksen ytimessä ovat sotatraumatisoitumisen vaikutukset perhesuhteisiin.

SEE FAR CBT -malli vaikeiden muistojen työstämiseen

Arja Sigfrids, psykologi, työnohjaaja, kouluttaja, psykoterapeutti (YET, kognitiivis-integratiivinen)

perjantai klo 13.00-13.45 kokoushuone 21

SEE FAR CBT -malli on israelilaisten (Lahad & Doron) ahdistushäiriöistä ja PTSD-oireista kärsiville kehittämä kognitiiviseen terapiaan pohjautuva terapiamenetelmä. Assosiatiivisten korttien avulla avataan vaikeita muistoja tai tuskallisia traumamuistoja ja työstetään niitä uudelleen mielikuvissa, luovalla tavalla.

Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas. Terapeuttiset interventiot huumeita käyttävän potilaan hoidossa - Kuinka käsitellä traumaattisia tapahtumia turvallisesti

perjantai klo 13.00-13.45 kokoushuone 22-23

Susanna Kinnula, psykoterapeutti (perhe- ja parispsykoterapia), sairaanhoitaja (YAMK), tiiminvastaava, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, aikuisten mielenterveyspalvelut ja riippuvuuksien hoito, Kainuun A-klinikka

Esitys pohjautuu Susanna Kinnulan perhe- ja paripsykoterapiakoulutuksen lopputyöhön Huumeita käyttävän potilaan eri lähestymistapoja integroiva terapia A-klinikalla, jonka teoreettisena viitekehyksenä on systeemiteoria. Susanna Kinnula työskentelee Kainuun A-klinikalla mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien täysi-ikäisten sekä heidän läheistensä kanssa. Tapausselostuksen avulla kerrotaan opioidikorvaushoidossa olleen potilaan hoitosuhteen vaiheesta, jossa potilaan kanssa tehtiin kirjallinen sopimus 12 tapaamisesta. Tapaamisten sisällöksi sovittiin potilaan menneisyyden tutkiminen sukupuun ja elämänjanan avulla. Traumaattisten kokemusten sekä vaikeiden muistojen käsittelyssä käytettiin apuna vakauttamisharjoituksia.

Traumaperäisen stressihäiriön esiintyvyys oikeudenkäyntiin osallisilla henkilöillä ja oikeudenkäyntiin liittyvän stressin lievittäminen CopeforCourt©-menetelmällä

Helinä Häkkänen-Nyholm, oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti, Helsingin yliopisto, PsyJuridica Oy

perjantai klo 13.00-13.45 kokoushuone 24

Esityksessä esitellään CopeforCourt-valmistelumenetelmä, joka perustuu osittain EMDR-terapian menetelmiin ja jota voidaan käyttää valmisteltaessa traumatisoitunutta henkilöä esiintymään oikeudessa. Tapausesimerkkien avulla havainnollistetaan CopeforCourtin käyttöä ja sen tuloksellisuutta stressin ja ahdistuksen lievittäjänä ennen oikeudenkäyntiä ja sen aikana. Esityksessä käsitellään myös meneillään olevaa CopeforCourt-validointitutkimusta, jonka yhteydessä on tutkittu traumaperäisen stressihäiriön esiintyvyyttä ja koettua stressiä oikeusprosessissa osallisena olevien henkilöiden keskuudessa, sekä CopeforCourtin hyödyllisyyttä oikeudenkäyntiin valmistelun sekä itse oikeudessa esiintymisen osalta.

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että huomattava osa oikeusprosessissa osallisena olevista ihmisistä kokee ennen oikeudenistuntoa merkittävässä määrin traumaperäisen stressihäiriön oireita ja merkittävää häiritsevyyttä oikeudenkäyntiin liittyvissä mielikuvissa ja ajatuksissa. Eniten stressiä liittyy ajatuksiin ja mielikuviin siitä, ettei henkilö saa ilmaistua itseään, että hänestä esitetään epätosia väitteitä tai että tuomari ei ymmärrä häntä, sekä vastapuolen kohtaamiseen tuomioistuimessa. Tulokset viittaavat siihen, että CopeforCourt-menetelmällä voidaan merkitsevästi vähentää erilaisten oikeudenkäyntiin liittyvien ajatusten häiritsevyyttä ennen oikeudenkäyntiä ja huomattava osa ihmisistä kokee välittömästi oikeudenkäynnin jälkeen sen erittäin hyödylliseksi valmistelumenetelmäksi.

Iranilaisten ja irakilaisten kidutettujen terveys ja hyvinvointi Suomessa ja Ruotsissa

Ferdinand Garoff, PsM, psykologi, Tampereen yliopisto
Eero Lilja, tilastotutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Anu Castaneda, PsT, tutkimuspäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

perjantai klo 13.00-13.45 ravintolasali 1

Kidutuskokemukset ovat yleisiä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden keskuudessa maailmalla mutta myös Suomessa ja Ruotsissa, ja ne altistavat mielenterveysoireilulle, erityisesti post-traumaattisille stressioireille.

Tässä tutkimuksessa verrataan Suomessa ja Ruotsissa asuvia kidutusta kokeneita iranilais- ja irakilaismiehiä sellaisiin, joilla on takanaan muita traumaattisia kokemuksia, sekä sellaisiin, jotka eivät raportoineet mitään traumaattisia kokemuksia. Suomessa ja Ruotsissa kerätyt aineistot analysoitiin rinnakkain, koska käytetyt kysymykset ja menetelmät olivat samankaltaisia, joskaan eivät täysin yhteneväisiä.

Useimmissa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä esiintyi kidutetuilla enemmän haasteita kuin kahteen muuhun ryhmään kuuluvilla henkilöillä. Tästä huolimatta mielenterveyspalveluiden ja -lääkityksen käyttö oli vähäistä kidutettujen keskuudessa. Lisäksi kidutetut luottivat suomalaisiin viranomaisiin vähemmän ja raportoivat useammin syrjinnän kokemuksista.

Kidutuskokemukset voivat käynnistää ja ylläpitää negatiivista kierrettä, jossa kidutettu menettää resurssinsa ja sen seurauksena hänen selviytymiskykynsä on merkittävästi heikompi kuin muilla vastaanottavassa maassa vastaavassa tilanteessa olevilla henkilöillä. Raportoitu kidutus voi siis toimia varomerkkinä mahdollisesta lisätuen tarpeesta kotoutumisprosessissa.

Fysioterapeuttien käsityksiä omasta kehollisuudestaan

Sirpa Ahola, THM, BBAT, opettaja, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki

Liv Helvik Skjaerven, professori, Bergen, Norja

Arja Piirainen, FT, lehtori, Jyväskylän yliopisto

perjantai klo 13.00-13.45 kokoushuone 15

Fysioterapeutit kohtaavat työssään potilaita, joilla on kroonisia kipuja, uupumusta ja psyykkisiä oireita. Ne vaikeuttavat vuorovaikutusta sekä kontaktia omaan kehoon ja omiin tuntemuksiin. Fysioterapeutin oma liiketietoisuus ohjauksessa on keskeistä. Fenomenografisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää fysioterapeuttien käsityksiä omasta liikkeen laadusta. Analyysin pohjalta muodostui neljä oman liikkeen laatua kuvaavaa kategoriakokonaisuutta. Tuloksia voidaan hyödyntää kehontuntemusta ja liiketietoisuutta edistävän perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämisessä.

Turun kaupungin ja SPR:n psykologien valmiusryhmän kriisiapu Turun joukkopuukotuksen uhreille

Salli Saari, dosentti, kriisipsykologi
Krista Tarkko, psykologi
Eevi Korvensyrjä, psykologi

perjantai klo 13.00-14.30 Veranda 1

Esityksessä käydään läpi, miten kriisiapu käynnistyi Turussa joukkopuukotuksen jälkeen ja miten sitä organisoitiin. Käsittelyn alla on myös yhteistyö ja työnjako Turun kaupungin työntekijöiden ja SPR:n psykologien valmiusryhmän välillä. Lisäksi kerrotaan käytetyistä työmuodoista ja arvioidaan niiden toimivuutta. Lopuksi tehdään johtopäätöksiä siitä, mitä tästä työstä opittiin.

Psykoosi, trauma ja dissosiaatio - Käsitehistoriallinen näkökulma

Markus Heinimaa, LT, FK, psykiatrian erikoislääkäri, kliininen opettaja, Turun yliopisto

perjantai klo 13.45-14.30 A-sali

Psykoosien ja dissosiatiivisten häiriöiden rajapintaan liittyy sekä historiallisia, teoreettisia että käytännön kliinisiä ongelmia. Näihin käsitteisiin sitoutuvilla psykopatologisilla tutkimustraditioilla on runsaasti historiallisia yhteyksiä, mutta ne ovat kehittyneet pitkälti toisistaan rippumatta, kahtena erillisenä psykopatologisen näkemisen tapana. Esityksessä käydään läpi näiden psykopatologisten tutkimussuuntien historiallisia suhteita ja tutkitaan mahdollisuuksia hedelmällisempään keskusteluun näiden kahden tradition välillä huomioimalla nykyaikainen psykoosin käsitteeseen kohdistunut käsitekritiikki, modernit käsitykset psyykkisestä traumatisaatiosta ja strukturaaliseen dissosiaatioteoriaan sisältyvä käsitys dissosiaatiosta psykobiologisena ilmiönä.

Onko bilateraalinen ärsyke EMDR-hoidon vaikuttava ainesosa vai pelkkää silmänlumetta? - Tutkimustuloksia ja käytännön kokemuksia

Hanna Markuksela, psykologi, hyvinvointialan yrittäjä, traumapsykoterapiakoulutuksessa 2015-2019

perjantai klo 13.45-14.30 kokoushuone 21

Onko EMDR-hoidon vaikuttavuus lopulta kiinni samoista mekanismeista kuin muidenkin altistukseen perustuvien hoitomuotojen? Esityksessä kerrotaan, mitä silmänliikkeistä sekä niiden korvaajista on selvinnyt uudemman tieteellisen tutkimuksen perusteella. Tämä tieto on alkanut jo vaikuttaa siihen, kuinka EMDR-menetelmää sovelletaan käytännössä. Esityksessä keskustellaan myös siitä, kuinka EMDR-terapeutit voivat edistää entistäkin laadukkaamman avun tarjoamista Suomessa.

Kroonisen, traumaperäisen häpeän tunnistaminen ja huomiointi terapiayhteistyössä

Jarno Katajisto, psyk. sh, perheterapeutti (ET), traumapsykoterapeutti (VET), EMDR-työnohjaaja

perjantai klo 13.45-14.30 kokoushuone 22-23

On tärkeää jo terapian alkuvaiheessa tunnistaa kroonisen häpeän olemassaolo ja sen mahdollinen kietoutuminen traumatisoitumiseen. Terapeutin kyky tunnistaa ja ottaa asiakkaan häpeäkokemus huomioon terapiayhteistyötä rakennettaessa voi merkittävällä tavalla nopeuttaa ja tehostaa sekä sisäisen että vuorovaikutuksellisen turvallisuuden kokemuksen kehittymistä terapiassa.

Tuomareiden ja syyttäjien käsitykset siitä, miten traumatisoituminen on yhteydessä oikeudessa annetun kertomuksen piirteisiin ja kuultavan käyttäytymiseen

Aura Lehtinen, oikeustieteen maisteri, psykol. yo, Helsingin yliopisto

Helinä Häkkänen-Nyholm, oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti, Helsingin yliopisto, PsyJuridica Oy

perjantai klo 13.45-14.30 kokoushuone 24

Vuosittain huomattava määrä ihmisiä joutuu osalliseksi oikeusprosessiin. Yksinomaan Suomen käräjäoikeuksissa ratkaistaan joka vuosi lähes 500 000 riita-asiaa ja noin 75 000 henkilöä joutuu oikeuteen vastaajaksi rikosasiassa. Osa oikeudessa esiintyvistä henkilöistä on traumatisoitunut syistä, jotka liittyvät oikeusprosessiin tai sitä edeltäviin tilanteisiin. Erityisen yleistä tämä on rikos- ja perheoikeudellisten asioiden yhteydessä.

Kuultavan henkilön psyykkinen tila vaikuttaa henkilön esiintymiseen oikeudessa. Oikeustieteelliseen koulutukseen ei Suomessa kuitenkaan kuulu opetusta siitä, miten trauma vaikuttaa ihmisen muistin toimintaan tai henkilön esiintymiseen oikeudessa. Tämä on yllättävää, koska oikeudellisen päätöksenteon näkökulmasta oikeusprosessin kiistatta tärkeimpiä vaiheita on osapuolten ja todistajien kuuleminen oikeudessa.

Esityksessä käsitellään tutkimusta, jossa kartoitettiin tuomareiden ja syyttäjien käsityksiä siitä, miten trauma vaikuttaa ihmisen esiintymiseen ja todistajankertomuksen kerronnallisiin elementteihin oikeudessa. Tutkimuksen tulokset antavat tietoa siitä, miten psyykkinen trauma ymmärretään suomalaisessa tuomioistuimessa ja miten tuomarit ja syyttäjät arvioivat oikeudessa annettujen todistajankertomusten luotettavuutta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa kehitettäessä oikeusviranomaisten koulutuksia ja yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Päihteiden käyttö, traumaattiset tapahtumat ja syrjintäkokemukset venäläis- ja kurditaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa

Essi Salama, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto, erikoistuva lääkäri, lastenpsykiatria, TYKS

perjantai klo 13.45-14.30 ravintolasali 1

Väitöskirjatutkimus osoittaa, että kotimaassa koetut traumaattiset tapahtumat ja Suomessa kohdattu syrjintä lisäävät venäläis- ja kurditaustaisten maahanmuuttajien päihteiden käytön riskiä. Lisäksi erityisesti kurditaustaisilla henkilöillä masennus- ja ahdistusoireet olivat yhteydessä päihteiden käyttöön. Tutkimus on toteutettu THL:n Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen aineistoa käyttämällä. Tutkimustulosten esittelyn lisäksi esityksessä luodaan lyhyt katsaus siihen, miltä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden päihteiden käyttö vaikuttaa kansainvälisesti ja vaikuttaako maahanmuuttajataustaisten henkilöiden päihteiden käyttö suomalaisessa päihdekäytön kulttuurissa erilaiselta kuin muissa Euroopan maissa. Lopuksi pohditaan, miten näitä tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä ulkomaalaistaustaisten potilaiden ja asiakkaiden kanssa.

Vakavasti traumatisoituneiden vakauttavia ja läsnäoloa lisääviä harjoituksia

Kirsti Keskitalo, erikoissairaanhoitaja, psykoterapeutti, Traumaterapiakeskus, Oulu

Anna-Maija Lampinen, erikoissairaanhoitaja, psykoterapeutti, Traumaterapiakeskus, Helsinki

perjantai klo 13.45-14.30 kokoushuone 15

Keskittyminen ja nykyhetkessä pysyminen on traumaperäisistä oireista ja vaikeuksista kärsiville usein haasteellista. Vanhat mielikuvat, muistot ja säätelemättömät tunteet ja aistimukset saattavat tunkeutua mieleen ja häiritä keskittymistä nykyhetken haasteisiin. Myös psykoterapeuttinen työskentely vaikeutuu, jos käsiteltävät aiheet vievät toistuvasti pois sopivasta vireydestä ja olo on sietämätön terapiaistunnon aikana ja sen jälkeen. Erilaiset ankkuroitumis-/maadoitus- ja mielikuvaharjoitukset voivat olla hyödyllisiä lisäkeinoja, jotka auttavat säätelemään oloa ja edistävät työstelyä.

Esityksessä tuodaan esille näkökohtia, jotka on hyvä ottaa huomioon käytettäessä erilaisia harjoituksia eriasteisesti traumatisoituneiden asiakkaiden/potilaiden kanssa. Esityksen aikana kokeillaan muutamaa traumaorientoituneissa ryhmissä ja yksilöpsykoterapiassa hyväksi havaittua harjoitusta. Kokeilemalla harjoituksia ensin itse saa valmiuksia ja rohkeutta käyttää niitä myös työssä.

Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia® DDP® kiintymystraumojen hoidossa - näyttöön perustuva terapiamenetelmä

Pirjo Tuovila, PsL, Oy DDP Finland Ltd

Satu Kallio, PsM, PsykoDeli Oy

perjantai klo 15.00-16.30 A-sali

Esittelemme kiintymyssuhteissaan traumatisoituneiden lasten ja nuorten hoidon periaatteita autenttisten tapausesimerkkien ja videonauhojen avulla. Niissä näkyy intersubjektiivisuuden - kahdenvälisten, jaettujen tunne- ja kehokokemusten - voimallisuus, ja ne osoittavat myös, miten merkittävää on, että hoitava aikuinen on läsnä terapiaistunnoissa. Terapiamenetelmänä on vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia® eli DDP® (Dyadic Developmental Psychotherapy).

DDP on perheterapiamenetelmä, joka soveltuu laajasti perheiden kanssa tehtävään työhön missä tahansa kontekstissa. Hoidon ydin on intersubjektiivisuudessa ja PLACE-asenteessa (Playfulness, Loving/Liking, Acceptance, Curiosity, Empathy). Menetelmästä on julkaistu useita kirjoja ja artikkeleita. Kuusi kirjaa on julkaistu myös suomeksi, ks. www.pt-kustannus.fi. Becker-Weidman on osoittanut menetelmän tuloksellisuuden julkaisemissaan peer review -artikkeleissa.

Miksi, milloin ja miten? - EMDR ja kehokeskeiset menetelmät kriisien ja traumojen hoidossa. Hyviä käytäntöja ja sovellutuksia asiakastyöhön. Työkaluja työntekijän käyttöön ja traumojen turvalliseen hoitoon implisiittisestä muistista

Merja Munnukka-Dahlqvist, VTM, sosiaalipsykologi, Seniori konsultti, työyhteisön kehittäjä, traumapsykoterapeutti (VET), kriisipsykoterapeutti (ET), EMDR-fasilitaattori (EMDR Institute, USA), EMDR Consultant (EMDR Europe), Konsultointi ja Koulutus MMD Oy

perjantai klo 15.00-15.45 B-sali

Esityksessä tarkastellaan hyviä käytäntöjä EMDR:n (Eye movement desensitization and reprosessing) ja kehokeskeisten menetelmien soveltamisesta asiakastyöhön. Miksi, milloin ja miten näitä menetelmiä on hyvä käyttää turvallisesti kriisien ja traumojen hoitoon asiakastyössä? Näitä kysymyksiä käsitellään ilmiöpohjaisen oppimisen näkökulmasta, kliinisen asiakastyön kautta. Mitkä EMDR:n käyttötavat auttavat asiakasta pysymään toleranssi-ikkunan sisällä ja integroimaan traumojen uudelleenprosessointia osaksi omaa minuutta? Tämä on turvallista ja asiakasta eheyttävää traumojen fokusoitua hoitoa. Esityksessä tarkastellaan "suuria" ja "pieniä" traumoja, jotka aiheuttavat lukkiutumisen aivoissa, kehossa ja mielessä, trauma säilyy alkuperäisesti koettuna implisiittisessä muistissa. Mukana on näkökulmia näiden menetelmien kehittymisestä Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana.

Ryhmätoiminta psykososiaalisena tukena Turvattomat-hankkeessa

Lotta Carlsson, fysioterapeutti, työnohjaaja

perjantai klo 15.00-15.45 kokoushuone 21

Helsingin Diakonissalaitoksella on kehitetty ryhmätoimintaa psykososiaalisena tukena Turvattomat-hankeessa. Hanke on tarjonnut turvapaikkapäätöksen ja vastaanottopalveluiden päättymisen jälkeen Suomeen jääneille henkilöille psykososiaalista tukea.

Vakava sairaus, erilaiset toimenpiteet ja sairaalahoito lapsen/nuoren näkökulmasta ja traumana

Sirkku Suontausta-Kyläinpää, perhelääkäri- ja terapeutti
Kaisa Antikainen, yleislääketieteen erikoislääkäri

perjantai klo 15.00-15.45 kokoushuone 22-23

Vakavien sairauksien ja niihin liittyvien pitkienkin sairaalassaolojaksojen ja erilaisten toimenpiteiden aiheuttamaan traumatisoitumiseen on viime aikoina onneksi herätty kiinnittämään enemmän huomiota. Hoitomahdollisuuksien paranemisen myötä yhä useampi selviää sairaudestaan, mikä on tehnyt mahdolliseksi pohtia vakavien sairauksien psykososiaalisia vaikutuksia myös pitkällä tähtäimellä. Niihin liittyvien traumojen tunnistaminen ja hoito on tärkeää, sillä niiden pitkäaikaisvaikutukset ovat moninaiset.

Lapsena ja nuorena vakavista sairauksista somaattisesti selvinneitä aikuisia on jo paljon. He muistavat eri tavoin kokemuksiaan: sanallisesti, kehollisesti ja/tai eri aistein. He joutuvat kohtaamaan sen, miten traumat elävät myöhemmässä elämässä ja vaikuttavat monin tavoin itseen ja lähisuhteisiin, kuten omaan vanhemmuuteen ja suhteisiin taustaperheen kanssa.

Tässä sessiossa käsitellään teoriassa ja esimerkkien avulla, miten vakava sairaus, pitkät ja toistuvat sairaalassaolojaksot, toimenpiteet ja kuoleman läheisyys ilmenevät traumana ja vaikuttavat elämään monin tavoin eri elämänvaiheissa. Kuulemme myös lapsena syöpää sairastaneiden kokemuksia eri vuosikymmeniltä.

Vakavien rikosten seurausten jälkikäsittely - Mahdollisuus uhrille, omaiselle ja tekijälle

Arja Konttila, PsT, projektipäällikkö, Vakavien rikosten seurausten jälkikäsittely -jatkohanke (SAUMA), Kriminaalihuollon tukisäätiö KRITS

perjantai klo 15.00-15.45 kokoushuone 24

Suomessa on vuonna 2013 lähdetty ulkomailla saatujen hyvien kokemusten rohkaisemana kehittämään toimintaa, jossa vakavien rikosten uhreilla tai henkirikosten uhrien läheisillä on mahdollisuus harkita tekijän kohtaamista jossain vaiheessa tuomion jälkeen. Kriminaalihuollon tukisäätiön hallinnoimaan hankkeeseen on tullut aloitteita toistaiseksi yhteensä yli 140. Tarpeita kohtaamiseen näyttää osapuolilla selvästi olevan, sillä aloitteista noin 37 prosenttia on edennyt suoraan tai epäsuoraan kohtaamiseen. Edellytysten selvittämiseksi osapuolet tavataan useita kertoja erikseen ennen mahdollista yhteistapaamista. Kokemukset ovat olleet hyvin positiivisia.

Libanonin pakolaisleireissä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden stressinhallintakeinojen vahvistaminen

Nina Lyytinen, psykologi, työ- ja organisaatiopsykologi

Kirsti Palonen, psykologi, psykoterapeutti, Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry

perjantai klo 15.00-15.45 ravintolasali 1

Esityksessä kerrotaan stressinsäätelyprosessista, jota on kehitetty Libanonissa helpottamaan pakolaisten kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden työpaineita. Heidän tuettaviensa pakolaisstatus ilman kansalaisoikeuksia tekee auttamistyön erityisen vaikeaksi. Sosiaalityöntekijät ovat Libanonissa itse pitkäaikaispakolaisia, ja heillä on omia traumaattisia kokemuksia. Kumuloitunut traumaattinen stressi tuottaa stressinsäätelyyn erityisongelmia.

Työpajoissa vetäjiltä vaaditaan kykyä ymmärtää osallistujien kokemusmaailmaa, kykyä seurata heidän prosessiaan sekä joustavuutta sopeuttaa ohjelma osallistujien etenemisen ja tarpeiden mukaan. Vetäjillä tulee olla ymmärrystä psyykkisen trauman ja stressinsäätelyn välisistä yhteyksistä ja kokemusta monenlaisista eritasoisista stressinsäätelykeinoista. Kun vetäjillä ja osallistujilla ei ole yhteistä kieltä, vuorovaikutusta helpottaa, että käytössä on menetelmiä, joissa ei tarvita paljon kieltä tai tulkkausta. Yhteinen liikkuminen ja harjoitusten tekeminen luonnossa on vetämissämme ryhmissä ollut ratkaiseva kokemus.

Mikä merkitys on tarinalla ja vertaistyöskentelyllä?

Carita Kilpinen, traumaselviytyjä, toimitusjohtaja, Peaceful Impact Publisher Oy

perjantai klo 15.00-15.45 kokoushuone 15

Vuonna 2016 julkaistiin kirja Viisi naista, sata elämää - Tarinoita dissosiaatiohäiriöstä. Kirjan tekijät esittivät kaikille avoimen kutsun tulla jakamaan oma tarinansa julkisesti. Hiljalleen kirjan ympärille alkoi muotoutua yhteisö, ja mediakin alkoi kiinnostua aiheesta. Yhä useampi ihminen jakoi kokemuksiaan, kuviaan ja tarinoitaan. Yhteisössä kohtasivat selviytyjät ja ammattilaiset tasavertaisesti. Vuonna 2017 englanninkielisen kirjan Five Survivors, a Hundred Lives - Stories about Trauma and Dissociation myötä aukesivat yhteydet ulkomaille ja samalla Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry otti ensiaskeleensa. Viestimme voimistuu ja yhteistyöverkostomme kasvaa. Kaikki saa alkunsa ruohonjuuritasolta. Tuomalla ihmiset yhteen ilman hierarkioita, voimaannuttamalla, luottamalla, jakamalla tietoa ja kokemuksia sekä tukemalla saadaan aikaiseksi kestävä muutos, ei vain ihmisessä itsessään vaan myös ympäristössä ja kulttuureissa.

Sotilaan toimintakyvyn palauttaminen taisteluolosuhteissa

Liisa Eränen, valtiot. tri, tutkija, psykoterapeutti (VET), Puolustusvoimien tutkimuslaitos, toimintakykyosasto, Taistelija sodassa -tutkimusryhmä

perjantai klo 15.00-16.30 Veranda 1

Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen toimintakykyosasto toteutti kokeellisen tutkimuksen, jossa tutkittiin vaativassa sotaharjoituksessa varusmiesten toimintakyvyn palauttamista. Koejoukko muodostui tiedustelukoulutuksessa olevista varusmiehistä, joilla tutkittiin erilaisia palautumista tukevia menetelmiä.

Varusmiehet jaettiin kolmeen ryhmään. Varsinaisen koeryhmän harjoitus keskeytyi viiden päivän harjoituksen jälkeen kahdeksi vuorokaudeksi, joiden aikana varusmiehet saivat lepoa, ravintoa ja ryhmämuotoisia hoitotoimenpiteitä (defusing-keskustelu, rentoutus, mindfulness-meditaatio, traumatietoinen jooga). Hoitoja olivat toteuttamassa menetelmiin koulutetut ohjaajat. Hoitotoimet ja lepo muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden. Tämän jälkeen heidän harjoituksensa jatkui kuten muillakin varusmiehillä.

Toisessa ryhmässä harjoitusta jatkettiin, mutta siten, että ryhmänjohtajana toiminut alikersantti toteutti ryhmässään suunnitellut tukitoimet (ryhmänjohtajan vetämä defusing-keskustelu sekä ennen harjoituksen jatkumista toteutettu valmistautumiskeskustelu). Lisäksi ryhmässä kuunneltiin ohjatusti musiikkia sekä käytettiin taktista hengitystä sykkeen rauhoittamiseen. Kolmas, vertailuryhmä, jatkoi harjoitusta ilman mitään erityisiä tukitoimia.

Tilastoanalyysien avulla tutkitaan, saadaanko käytetyillä hoitomenetelmillä parannettua ja nopeutettua fyysistä ja psyykkistä palautumista merkittävästi verrattuna ilman tukea toimivaan ryhmään.

Muistoja vai valemuistoja? Muistaminen ja muistamattomuus traumatisoituneella - integroiva kirjallisuuskatsaus traumapsykoterapian ja kognitiivisen psykologian tiedon ja tutkimustulosten valossa

Anu Määttä, PsM, psykologi, opettaja, EMDR-terapeutti, traumapsykoterapeuttiopiskelija (keho-orientoitunut) 2015-2019

perjantai klo 15.45-16.30 B-sali

Esityksen tavoitteena on yhdistää traumapsykoterapeuttiseen viitekehykseen kognitiivisen psykologian ja neuropsykologian tietopohjaa ihmisen traumakokemusten muistamisen tai muistamattomuuden ymmärtämiseksi mielen, aivojen ja kehon toiminnan näkökulmista.

Ihmisten esille tuomat traumakokemukset voivat saada osakseen vähättelyä ja mitätöintiä. Muistojen todenperäisyyttä voidaan epäillä ja niitä voidaan pitää jopa valemuistoina. Ihmisten traumakokemukset voivat ylittää kuulijan omat käsitykset ympäröivästä maailmasta, yhteiskunnasta ja ihmisistä, jolloin traumatarinan kertojaa ei välttämättä uskota. Pahimmillaan häntä voidaan pitää jopa psykoottisena; voidaan puhua myös terapeuttien istuttamista valemuistoista.

Miten kerrottujen traumamuistojen paikkansapitävyyttä voidaan arvioida ja todentaa? Mitä muisti on? Miten muisti ja sen järjestelmät toimivat? Miksi ihminen ei aina muista kokemiaan tapahtumia, vaikka moninaiset, epämääräisetkin oireet voivat saada häntä hoitavan henkilön pohtimaan, voisivatko esille tulleet oireet selittyä aiemman elämän traumaattisilla "unohdetuilla" kokemuksilla.

Traumainformoitu työskentely Oulun vastaanottokeskuksessa

Kaisa Kantola, sosionomi, psykoterapeutti (ET), Oulun vastaanottokeskuksen kriisi- ja perhetyöntekijä

Sirpa Rönkkömäki, YTM, perhe- ja paripsykoterapeutti, Oulun vastaanottokeskuksen johtaja

perjantai 15.45-16.30 kokoushuone 21

Oulun vastaanottokeskuksessa on kehitetty useiden vuosien ajan työtä traumatisoituneiden ja haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Vastaanottokeskuksen koko asiakastyötä tekevä henkilöstö on saanut peruskoulutuksen traumatyöhön, jota tehdään laaja-alaisesti koko organisaation tasolla. Myös muita turvapaikanhakijoiden arkea koostavia työmenetelmiä on otettu käyttöön.

Traumat ja salaisuuksien varjot

Sirkku Suontausta-Kyläinpää, perhelääkäri- ja terapeutti

perjantai klo 15.45-16.30 kokoushuone 22-23

Perheen ja suvun salaisuudet ovat laajempi ja monitasoisempi ilmiö kuin yleensä tiedostamme. Ne liittyvät kiinteästi traumojen maailmaan.

Useisiin traumoihin liittyy voimakkaita syyllisyyden ja häpeän tunteita, ja siksi niistä vaietaan. Syntyy salaisuuksien ilmapiiri. Itse salaamiseen liittyvät ilmiöt vaikeuttavat traumatisoituneen tilannetta trauman muiden vaikutusten lisäksi. Toisaalta itse traumakin voi olla kätkeytyneenä omalta kognitiiviselta tietoisuudelta "unohdettuna salaisuutena".

Synkät salaisuudet voidaan jakaa karkeasti eri luokkiin, joista vaikeimpia ovat tuhoavat (syntyperään ja riippuvuuksiin liittyvät) ja kuolettavat (fyysiseen ja psyykkiseen väkivaltaan liittyvät) perhesalaisuudet. Niihin liittyy selvemmin vakavaa psyykkistä traumatisoitumista. Vaurioittavien ja rajoittavien salaisuuksien ja traumatisoitumisen yhteys on monitahoisempi.

Sessiossa käsitellään erityyppisiä perhesalaisuuksia, niiden moninaista vaikutusta ja yhteyttä traumoihin. Salaisuuksilla on taipumus piiloutua. Perheen ja suvun salaisuuksiin liittyy tekijöitä, jotka on hyvä tunnistaa ja ymmärtää, sillä näiden ilmiöiden tunnistaminen avaa lisänäkökulmaa traumojen maailmaan.

Suvanto-ryhmän malli

Päivi Helakallio, vanhempi suunnittelija, Turvallisen vanhuuden puolesta - Suvanto ry, toimitusjohtaja, Voimaa vanhuuteen - osk. VoiVa

perjantai klo 15.45-16.30 kokoushuone 24

Suvanto-ryhmä tarjoaa ammatillisesti ohjattua vertaistukea vakavaa väkivaltaa kohdanneille vanhuksille. Ryhmässä vanhukset saavat voimia ja apua käsitellä kokemaansa sekä tarvittaessa apua väkivaltaisesta ihmissuhteesta irrottautumiseen. Työllä on onnistuttu ehkäisemään vanhusten eristäytymistä ja syrjäytymistä.

Ryhmä keskittyy rakentamaan uudelleen vanhusten turvallisuudentunnetta, jonka ylläpitämiseksi ryhmänohjaajat ovat jäsenten käytettävissä myös tapaamisten välillä. Ohjaajat ovat tarvittaessa yhteydessä vanhusten omaisiin ja heitä avustaviin viranomaisiin sekä auttavat myös arjen tilanteissa, joista vanhus ei selviä yksin, kuten esimerkiksi asioinnissa viranomaisten kanssa ja sosiaalitukien hakemisessa. Mikäli vanhuksesta ei kuulu mitään, pitävät ohjaajat huolen siitä, että yhteys vanhukseen säilyy käymällä tämän kotona. Jos vanhuksen väkivaltainen kohtelu kotona jatkuu, puuttuvat ohjaajat tarvittaessa poliisin ja muiden viranomaisten avustuksella tilanteeseen ja järjestävät myös väkivaltaiselle perheenjäsenelle asiaan kuuluvaa apua.

Ryhmän jäsenet pitävät ryhmää todella tärkeänä ja kokevat, että se on parantanut heidän elämänlaatuaan. Se on lisännyt tunnetta elämänhallinnasta. Ryhmä on saanut hyvää palautetta myös viranomaisilta ja ryhmän jäsenten läheisiltä.