Kouluttajat

Fysioterapeuttien käsityksiä kehollisuudestaan

Ahola, Sirpa Vaula THM, BBAT opettaja, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki
Skjaerven, Liv Helvik Professori, Bergen, Norja.
Piirainen, Arja FT, lehtori, Jyväskylän Yliopisto

Fysioterapeutit kohtaavat potilaita, joilla on kroonisia kipuja, uupumusta ja psyykkisiä oireita. Ne vaikeuttavat kontaktia omaan kehoon, omiin tuntemuksiin ja vuorovaikutukseen. Fysioterapeutin oma liiketietoisuus ohjauksessa on keskeistä. Fenomenografisen tutkimukseni tarkoituksena on selvittää fysioterapeuttien käsityksiä omasta liikkeen laadusta. Analyysin pohjalta muodostui neljä kategoriakokonaisuutta. Ne kuvasivat fysioterapeuttien erilaisia käsityksiä omasta liikkeen laadusta. Tuloksia voidaan hyödyntää kehotuntemusta ja liiketietoisuutta edistävän koulutuksen kehittämisessä niin perus- kuin täydennyskoulutuksessa.

Ryhmätoimintaa psykososiaalisena tukena Turvattomat-hankkeessa

Lotta Carlsson, fysioterapeutti, työnohjaaja.

Helsingin Diakonissalaitoksella ollaan kehitetty ryhmätoimintaa psykososiaalisena tukena Turvattomat-hankkeessa. Hanke on tarjonnut turvapaikkapäätöksen ja vastaanottopalveluiden päättymisen jälkeen Suomeen maahan jääneille henkilöille psykososiaalista tukea.

Yhteyden saamisen haastavuus syömishäiriötä sairastavan kanssa

Sirja Dimitroff sairaanhoitaja, kognitiivinen psykoterapeutti (YET)

Syömishäiriössä on kyse monimutkaisesta mielen ja kehon sairaudesta, jossa sairastunut usein kokee olevansa yhtä kuin sairaus eläen ikäänkuin omassa kuplassaan kokien, ettei kukaan voi ymmärtää häntä ja hänen on itsekin vaikea ellei jopa mahdoton tavoittaa sitä, miksi hänen elämä on muuttunut askeettiseksi pakko-oireiden ja -ajatusten taistelutantereeksi, jossa oma minuus koetaan kadonneeksi. Oireet ovat ilmiasu jostakin syvällä olevasta pahasta olosta, johon sairastuneella itsellään ei ole yhteyttä ja sen luomisessa auttajan on tärkää tietää, millaista mielenmaisemaa sairaus teetättää ja miten se vaikuttaa vuorovaikutukseen, koska sen myötä auttaja voi alkaa löytää keinottomuuden ja avuttomuuden tunteiden sijaan yhteyttä ja empatiaa. Tämän prosessin myötä alkaa rakentua mahdollisuutta yhteyden vahvistumiselle syömishäiriöön sairastuneen ja auttajan välille ja lisääntyneen sisäisen ja vuorovaikutuksellisen yhteyden kautta sairastuneelle tulee mahdolliseksi tavoittaa niitä syitä, joita syömishäiriöön sairastumisen taustalla on.

Sotilaan toimintakyvyn palauttaminen taisteluolosuhteissa

Liisa Eränen, valtiot.tri, tutkija, psykoterapeutti (VET), Puolustusvoimien Tutkimuslaitos, Toimintakykyosasto, Taistelija sodassa-tutkimusryhmä

Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen toimintakykyosasto toteutti kokeellisen tutkimuksen, jossa tutkittiin vaativassa sotaharjoituksessa varusmiesten toimintakyvyn palauttamista. Koejoukko muodostui tiedustelukoulutuksessa olevista varusmiehistä (N=73), joilla tutkittiin erilaisia palautumista tukevia menetelmiä.

Varusmiehet jaettiin kolmeen ryhmään. Varsinaisen koeryhmän harjoitus keskeytyi viiden päivän harjoituksen jälkeen kahdeksi vuorokaudeksi, joiden aikana he saivat lepoa, ravintoa ja ryhmämuotoisia hoitotoimenpiteitä. Käytetyt hoitomenetelmät olivat defusing-keskustelu, rentoutus, mindfulness-meditaatio sekä traumatietoinen jooga. Hoitoja oli toteuttamassa menetelmiin koulutetut ohjaajat. Hoitotoimet ja lepo muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden. Tämän jälkeen heidän harjoituksensa jatkui kuten muillakin varusmiehillä.

Toisessa ryhmässä harjoitusta jatkettiin, mutta siten, että ryhmänjohtajana toimiva alikersantti toteutti ryhmässään suunnitellut tukitoimet. Niihin kuului ryhmänjohtajan vetämä defusing-keskustelu sekä ennen harjoituksen jatkumista toteutettu valmistautumiskeskustelu. Lisäksi ryhmässä kuunneltiin ohjatusti musiikkia sekä käytettiin taktista hengitystä sykkeen rauhoittamiseen.

Kolmas, vertailuryhmä, jatkoi harjoitusta ilman mitään erityisiä tukitoimia.

Tutkittavat täyttivät ennen harjoitusta lomakkeen, jossa tutkittiin persoonallisuutta, coping-menetelmiä, koettua stressiä, ryhmäkiinteyttä ym. Lisäksi heille tehtiin fyysistä kuntoa ja kestävyyttä mittaavat testit. Heidän fyysistä rasitustaan tutkittiin koko harjoituksen ajan veri- ja sylkinäytteistä mitatuin stressihormonimittauksin. Lisäksi heillä oli käytössään harjoituksen ajan FirstBeat-sykemittarit ja aktiivisuusmittarit. He tekivät harjoituksen kuluessa useamman kerran fyysiset kuntotestit, joissa tutkittiin heidän rasitustaan ja palautumistaan. He pitivät koko harjoituksen ajan päiväkirjaa, johon kirjasivat unen määrän, ravinnon ja kokemansa stressioireet.

Tilastoanalyysien avulla tutkitaan, saadaanko käytetyillä hoitomenetelmillä parannettua ja nopeutettua fyysistä ja psyykkistä palautumista merkittävästi verrattuna ilman tukea toimivaan ryhmään.

Iranilaisten ja irakilaisten kidutettujen terveys ja hyvinvointi Suomessa ja Ruotsissa

Garoff, Ferdinand, PsM, Psykologi, Tampereen Yliopisto
Lilja, Eero, Tilastotutkija, Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos
Castaneda, Anu, PsT, Tutkimuspäällikkö, Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos

Kidutuskokemukset ovat yleisiä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden keskuudessa maailmalla (Masmas, Møller, Buhrmann, Jensen, Hansen, 2008), mutta myös Suomessa (Pirinen, 2008) ja Ruotsissa (Tinghög, Arwidson, Sigvardsdotter, Malm, Saboonchi, 2016). Kidutuskokemukset altistavat mielenterveysoireilulle, erityisesti post-traumaattisille stressioireille (Steel et al., 2009).

Tässä tutkimuksessa verrataan Suomessa ja Ruotsissa asuvia Iranilaisia ja Irakilaisia miehiä, jotka ovat kokeneet kidutusta, sellaisiin, jotka ovat kokeneet muita traumaattisia kokemuksia ja sellaisiin, jotka eivät raportoineet traumaattisia kokemuksia. Suomessa ja Ruotsissa kerätyt aineistot analysoitiin rinnakkain, koska käytetyt kysymykset ja menetelmät ovat samankaltaisia, muttei täysin yhteneväisiä.

Useimmissa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä suurempi osa kidutetuista raportoi haasteita kuin ne, jotka eivät raportoineet traumaattisia kokemuksia ja ne, jotka raportoivat muita traumaattisia kokemuksia muttei kidutusta. Tästä huolimatta mielenterveyspalveluiden ja -lääkityksen käyttö oli vähäistä kidutettujen keskuudessa. Lisäksi kidutetut luottivat Suomalaisiin viranomaisiin vähemmän ja raportoivat useammin syrjinnän kokemuksia.

Kidutuskokemukset voivat käynnistää tai ylläpitää negatiivisen kierteen, jossa kidutettu menettää resurssinsa ja sen seurauksena heidän selviytymiskyky on merkittävästi heikompi kuin muilla vastaavassa tilanteessa olevilla vastaanottavassa maassa. Raportoitu kidutus voi siis toimia varomerkkinä mahdollisesta lisätuen tarpeesta kotoutumisprosessissa.

Yksin tulleiden lasten ja nuorten ryhmämuotoinen kuntoutus (perhe-) ryhmäkodissa: mallin kehittäminen ja implementaatio

Garoff, Ferdinand, PsM, Psykologi, Tampereen Yliopisto
Carlsson, Lotta, Fysioterapeutti, Psykotraumatologian keskus
Qvarnström-Obrey, Ann-Christin, PsM, Psykologi, Lastenpsykoterapeutti VET, Psykotraumatologian keskus
Peltonen, Kirsi, PsT, Tutkijatohtori, Tampereen Yliopisto

Yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja kärsivät usein mielenterveysoireista. Tutkimusten mukaan heillä on jopa viisikertainen todennäköisyys kärsiä vakavista mielenterveysoireista suhteessa huoltajan kanssa saapuneisiin alaikäisiin turvapaikanhakijoihin (Derluyn, Broekaert, & Schuyten, 2008).

Traumatized Adolescents seeking Asylum (TASA) -projekti (https://www.uta.fi/yky/TASA/en/index.html) on pyrkinyt luomaan kaksiportaisen kuntoutusmallin, joka soveltuu (perhe-) ryhmäkodissa asuvien yksin tulleiden turvapaikanhakija lasten ja nuorten kuntoutukseen.

Ensimmäiseksi portaaksi kehitettiin 10-kerran ryhmämalli toteutettavaksi (perhe-) ryhmäkodeissa työntekijöiden toimesta. Ryhmiä pilotoitiin kolmessa yksikössä Etelä Suomessa vuosien 2017-2018 aikana. 18 lasta ja nuorta osallistuivat ryhmämuotoiseen kuntoutukseen. Esityksessä kuvataan ryhmien kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset tulokset, sekä kuvaillaan ryhmämallin kehittämisen ja implementaation haasteita.

Seri-tukikeskuksen ensimmäinen vuosi

Pertti Hakkarainen, psykologi, kouluttajapsykoterapeutti, HYKS; Naistenklinikka, Seri-tukikeskus

Suomen ensimmäisen Seksuaalirikosten uhrien (seri) tukikeskuksen ensimmäinen toimintavuosi on takana. Vuoden aikana Seri-tukikeskukseen hakeutui 341 kuukauden sisällä seksuaalirikoksen uhriksi joutunutta henkilöä. Esityksessä kerrotaan Seri-tukikeskuksen toiminnasta sekä sen ensimmäisen toimintavuoden kokemuksista, havainnoista ja faktoista.

SYMPOSIUM: Raskausaika, synnytys ja varhainen vanhemmuus sodan ja pakolaisuuden olosuhteissa 

Sanna Isosävi, PsM, tohtorikoulutettava, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta/Psykologia (puheenjohtaja)

Saija Kankaanpää, PsT, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta/Psykologia
Anita Novitsky, sosionomi (AMK), monikulttuurisuusasiantuntija. Väestöliitto, Monikulttuurisuustiimi

Tiuku Pennola, sosionomi (AMK), monikulttuurisuusasiantuntija, Ensi- ja turvakotien liiton Vaativan vauvatyön tiimi

Diskutoija:Raija-Leena Punamäki, professori, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta/Psykologia

Raskaana olevat ja vauvaperheet ovat erityisen haavoittuvia liiallisen stressin ja traumakokemusten haittaaville vaikutuksille. Tässä symposiumissa esitellään tutkimustietoa siitä, kuinka traumakokemukset ja siihen liittyvät mielenterveysongelmat vaikuttavat perheiden raskaus- ja vauva-aikaiseen hyvinvointiin ja vanhemmuuteen sotaolosuhteissa. Lisäksi esitetään kokemukseen perustuvaa asiantuntijatietoa siitä, miten trauma-altistuneita perheitä voidaan auttaa vauvan odotuksessa, synnytyksessä ja varhaisessa vanhemmuudessa maahanmuuton jälkeen. Esityksiä kommentoi professori Raija-Leena Punamäki, jonka asiantuntemuksen ytimessä ovat sotatraumatisoitumisen vaikutukset perhesuhteisiin.

Traumapsykoterapiakoulutusten nykytilanne

FT Marko Punkanen on traumapsykoterapeutti (VET), sensomotorinen psykoterapeutti ja kouluttaja, musiikkiterapeutti ja tanssi-liiketerapeutti. Marko on perehtynyt kompleksisten ja kiintymyssuhdetraumojen hoitoon, traumojen kehollisiin oireisiin (somatoforminen dissosiaatio) ja kehollisten interventioiden käyttöön kompleksisten traumojen hoidossa.

Jarno Katajisto, psyk.sh., et perheterapeutti, VET traumapsykoterapeutti, EMDR työnohjaaja. Jarno on ollut suunnittelemassa, kouluttamassa ja työnohjaamassa kahta ensimmäistä Suomessa toteutettua traumapsykoterapeuttikoulutusta.

Nykyiset traumapsykoterapeuttikoulutukset ovat muuttuneet oleellisesti sekä sisällöllisesti että rakenteellisesti 90- luvulla ja 2000-luvun alussa toteutetuista kriisi- ja traumapsykoterapiakoululutuksista. Teoriaopintojen painopiste on siirtynyt kompleksiseen traumatisoitumiseen ja opiskelun suunnitelmallisuus ja prosessinomaisuus on kehittynyt. Omapsykoterapiaosuutta on tehty kattavammaksi. Teoreettisen tiedon ja erilaisten hoitomenetelmien kehittyessä myös traumapsykoterapeuttikoulutukset kehittyvät koko ajan.

Kroonisen, traumaperäisen häpeän tunnistaminen ja huomiointi terapiayhteistyössä

Jarno Katajisto, psyk.sh., perheterapeutti ET, traumapsykoterapeutti VET, emdr työnohjaaja.

Tärkeys tunnistaa jo terapian alkuvaiheessa kroonisen häpeän olemassaolo ja sen mahdollinen kietoutuminen traumatisoitumiseen. Terapeutin kyky tunnistaa ja ottaa asiakkaan häpeäkokemus huomioon rakennettaessa terapiayhteistyötä voi tärkeällä tavalla nopeuttaa ja tehostaa sekä sisäisen että vuorovaikutuksellisen turvallisuuden kokemuksen kehittymistä terapiassa.

Traumasta voi toipua - kaksi selviytymistarinaa

Kilpinen, Carita, kokemusasiantuntija, toimitusjohtaja, Peaceful Impact Publisher Oy. Martikainen, Satu, kokemusasiantuntija, hallituksen jäsen ja sihteeri, Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry

Dissosiaatiohäiriö voi naamioitua monenlaisen psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen oirehdinnan alle. Potilaat saattavat täyttää monen psykiatrisen häiriön kriteerit. Vakavan traumatisoitumisen ja dissosiaatiohäiriön tunnistaminen psykiatrisessa hoitojärjestelmässä on elintärkeää, jotta voidaan antaa oikeanlaista apua.

Mitä haasteita Satu ja Carita ovat kohdanneet terveydenhoidon saralla? Mitä on oikeanlainen hoito? Minkälainen merkitys vertaisuudella on ollut toipumisprosessissa?

Tässä esityksessä kaksi trauma selviytyjää kertovat omasta matkastaan kohti eheämpää elämää.

Terapeuttiset interventiot huumeita käyttävän potilaan hoidossa - kuinka käsitellä traumaattisia tapahtumia turvallisesti

Kinnula, Susanna, psykoterapeutti perhe- ja parispsykoterapia, sairaanhoitaja YAMK, tiiminvastaava, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, Aikuisten mielenterveyspalvelut ja riippuvuuksien hoito/ Kainuun A-klinikka

Esitys pohjautuu perhe- ja paripsykoterapiakoulutuksen lopputyöhöni "Huumeita käyttävän potilaan eri lähestymistapoja integroiva terapia A-klinikalla", jonka teoreettisena viitekehyksenä on systeemiteoria. Työskentelen Kainuun A-klinikalla mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien täysi-ikäisten sekä heidän läheistensä kanssa. Tapausselostuksen avulla kerron opioidikorvaushoidossa olleen potilaan hoitosuhteen vaiheesta, jolloin teimme kirjallisen sopimuksen 12 tapaamisesta. Näiden tapaamisten sisällöksi sovittiin potilaan menneisyyden tutkiminen sukupuun ja elämänjanan avulla. Traumaattisten kokemusten sekä vaikeiden muistojen käsittelyssä käytettiin apuna vakauttamisharjoituksia

Vakavien rikosten seurausten jälkikäsittely - Mahdollisuus uhrille, omaiselle ja tekijälle

Konttila, Arja, PsT, projektipäällikkö, Vakavien rikosten seurausten jälkikäsittely -jatkohanke (SAUMA), Kriminaalihuollon tukisäätiö, KRITS, Kumppanuustalo Artteli, 33500 Tampere

Suomessa on vuonna 2013 lähdetty ulkomailla saatujen hyvien kokemusten rohkaisemana kehittämään toimintaa, jossa vakavien rikosten uhreilla tai henkirikosten uhrien läheisillä on mahdollisuus harkita tekijän kohtaamista jossain vaiheessa tuomion jälkeen. Kriminaalihuollon tukisäätiön hallinnoimaan hankkeeseen on tullut aloitteita toistaiseksi yhteensä yli 140. Tarpeita kohtaamiseen näyttää osapuolilla selvästi olevan, sillä aloitteista noin 37 prosentissa on edetty suoraan tai epäsuoraan kohtaamiseen. Edellytysten selvittämiseksi osapuolet tavataan useita kertoja erikseen ennen mahdollista yhteistapaamista. Kokemukset ovat olleet hyvin positiivisia, joista seuraavassa muutama esimerkki.

Veljensä menettänyt sisko kertoo tekijän kohtaamisen tarpeestaan ennen kohtaamista: "Koin, että on paljon kysymyksiä ja on hyvä selvittää välit ja ehkä saada jonkinlainen rauha molemmin puolin" ja kohtaamisen jälkeen: "Nyt voin viimein surra veljeni kuolemaa....En pidä häntä hirviönä ... hän on selkeästi ollut alusta lähtien pahoillaan eikä ole ollut tarkoitus tehdä tällaista."

Äiti, jonka lapsi tapettiin kertoi saaneensa kaipaamaansa sisäistä rauhaa ja lisää energiaa tehdä hänelle tärkeitä asioita: "Ymmärsin, että vain minä itse voin tehdä itsestäni ja elämästäni onnellisen, ei kukaan muu." Pari kuukautta kohtaamisen jälkeen hän sanoi: "Minun ei tarvitse enää hermoilla sitä, jos rikoksentekijä päätyisi joskus samaan kaupunkiin asumaan.... Se on vapauttava fiilis." Rikosten tekijöille kohtaaminen oli tarjonnut muun muassa mahdollisuuden laittaa omassa elämässään asioita kuntoon sekä käsitellä katumusta ja omien tekojen seurauksia. Kokemusta pidettiin myös opettavaisena: "Jos on joku asia, mikä vaivaa, niin kannattaa tehdä jotain sen eteen." Menettely perustuu restoratiiviseen oikeuteen, jossa etusijalla on uhrin tukeminen ja hyvittäminen sekä rikkoontuneiden ihmissuhteiden korjaaminen ja parantaminen.

Traumatisoituneen lapsen vakauttava hoito psykoterapiassa

Tuija Korhonen, psykologi, kognitiivinenpsykoterapeutti (YET), EMDR -työnohjaajana. Tuija Korhonen on toiminut vuodesta 2013 Traumaterapiakeskuksessa, ennen Traumaterapiakeskusta Korhonen toimi psykologina Oulun ensi- ja turvakodissa työskennellen perheväkivallalle ja kaltoinkohtelulle altistuneiden lasten kanssa. Tuija Korhonen työskentelee Traumaterapiakeskuksen Oulun toimistossa, vakavasti varhaislapsuudessa traumatisoituneiden lasten kanssa.

Varhaislapsuudessa vakavasti traumatisoituneiden lasten psykoterapeuttinen työskentely vaatii aluksi usein pitkäänkin jatkuvan vakauttavan hoidon. Vakauttavan hoidon ensisijaisena tarkoituksena on taata lapsen arjen sujuvuus. Vakauttavalla hoidolla pyritään saavuttamaan iänmukainen toimintakyky, vahvistamaan lapsen suhdetta huolta pitäviin aikuisiin, optimaalisen vireystason hallinnan sekä tunnesäätelyn parantaminen, antamaan tietoa traumaoireiden merkityksestä sekä motivoimaan omaan psykoterapeuttiseen työskentelyyn.

Ryhmäinterventiot ja -psykoedukaatio ihmiskaupan uhrien ja maahanmuuttajanaisten tukemisessa

Pia Rendic, Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja, väitöskirjatutkija ja Sanna Korpela, psykologi.

"Room of Hope -päiväkeskus tarjoaa työtaitovalmennusta ja psykososiaalista tukea erityisesti seksiperäisestä ihmiskaupasta selvinneille naisille Kyproksella.

Keskuksella on järjestetty ryhmämuotoista psykoedukaatiota sekä vertaistukiryhmiä asiakkaiden toipumisen edistämiseksi. Esityksessä tuodaan esille näiden tukimuotojen mahdollisuuksia ja haasteita ihmiskaupan uhrien ja maahanmuuttajanaisten auttamisessa uuden elämän alkuun.

Päiväkeskus on Vapauta Uhri ry:n toimintamuoto (yhteistyökumppanina Wellspring Association).

Ihoni alla syntyy elämä - traumatisoituminen runoin

Malena Lahtimies, sairaanhoitaja (AMK), Artenomi (AMK)

Runokirjani pohjalta koostetussa esityksessä kuvautuvat lapsuuden traumamuistot, traumatisoituneen eri osien välinen kamppailu, traumamuistuttajien aktivoimat tunteet sekä toive elämästä, jota trauma ei enää hallitse.

haavat
auki revityt
vuotavat ulos sen tuskan,
joka oli peittyneenä pimeyteen
huudot, jotka oli vaiennettu
väriseville huulille

kaipauksen
että joku huomaa
nostaa syliin ja hoitaa
katsoo kivun taakse
verisen ihon alle

siellä pieni tyttö
vapisevana pelosta
odottaa tulla löydetyksi

12-kerran Vakautumisryhmä kompleksisesti traumatisoituneille (C- PTSD)

Petteri Mankila, sairaanhoitaja - psykiatrinen hoito, psykoterapeutti perheterapia (VET) ja traumapsykoterapia (ET). Petteri Mankila on toiminut vuodesta 2009 Traumaterapiakeskuksessa. Aiemmin Mankila toimi PPSHP: n psykiatrian klinikassa ensipsykoosiin sairastuneiden psykoosityöryhmässä, sairaanhoitajana psykiatrian poliklinikalla, Lapset Puheeksi - kehittämishankkeessa sekä varhaisnuorten kriisi - ja hoito-osastolla. Traumaterapiakeskuksessa Petteri Mankila on toiminut projektityöntekijänä ja projektivastaavana Vakavasti traumatisoituneiden Vakauttamisprojektissa sekä traumatisoituneiden Vanhempien Vakauttamisprojektissa. Nykyisin Petteri Mankila työskentelee Traumaterapiakeskuksen Oulun toimistossa, jossa tehtäviin kuuluvat psykoterapia, työnohjaus sekä koulutus.

Traumaterapiakeskuksessa on kehitetty vuosien 2009-2016 välisenä aikana useita ryhmähoitomalleja lapsuudenperheessä pitkäaikaisesti traumatisoituneille. Syksyllä 2017 pilotoitiin 12-kerran vakautumisryhmä kompleksisesti traumatisoituneille (C-PTSD) sekä Oulussa, että Helsingissä. Ryhmän tavoitteena on antaa ensitietoa vakavaan varhaiseen traumatisoitumiseen liittyen ja harjoitella vakautumiseen ja oireiden hallintaan liittyviä taitoja. Vakautumistaitojen myötä voidaan ryhmäläisten psyykkistä toimintatasoa parantaa, lievittää masennukseen ja ahdistuneisuuteen liittyviä oireita sekä parantaa selviämistä arkipäivässä.

Traumatisoituminen ja kriisit työyhteisössä. Kuinka tunnistaa työkaluja, joilla vakauttaa ja luoda turvallista työyhteisöä

Merja Munnukka-Dahlqvist, VTM, sosiaalipsykologi, Seniori konsultti, työyhteisön kehittäjä, VET, traumapsykoterapeutti, ET kriisipsykoterapeutti. EMDR fasilitaattori (EMDR Institute, USA), EMDR Consultant (EMDR Europe). Konsultointi ja Koulutus MMD Oy (www.mmdoy.com). EMDR Europen (www.emdr-europe.org) Organization Development & Constitution komitean jäsen (Suomen EMDR yhdistyksen edustajana, www.emdr.fi)

Tässä esityksessä tarkastellaan kriisejä ja traumatisoitumisen vaikutuksia työyhteisöissä. Kuinka tunnistaa niiden vaikutus ja miten käsitellä haastavia tilanteita? Mitä on hyvä ymmärtää traumatisoitumisen perusteista, jotta voi tunnistaa sen vaikutuksia työyhteisöissä. Esimerkiksi toistuvat työyhteisön kriisit, jännitteet, konfliktit ja kyvyttömyys rauhoittua ja keskittyä perustehtävään voivat liittyä traumatisoitumisen vaikutuksiin. Traumatisoituminen on voinut siirtyä esim. asiakkaiden traumoista tunteensiirtojen ja vuorovaikutuksen kautta, työntekijöiden tai esimiehen omasta traumataustasta, tai jostakin yksittäisestä työyhteisöä kohdanneesta tapahtumasta. Silloin on olennaista ymmärtää työyhteisön dynamiikka ja löytää vakauttavia keinoja, joilla rauhoitetaan tilannetta. Suojelevat rakenteet, pelisäännöt ja toimintatavat yleensä vakauttavat ja luovat turvallista ilmapiiriä. Tässä esityksessä jaetaan käytännön kokemuksia tällaisten työyhteisöjen kehittämisestä 30 vuoden ajalta.

Miksi, milloin ja miten? EMDR (Eye movement desensitization and reprosessing) ja kehokeskeiset menetelmät kriisien ja traumojen hoidossa. Hyviä käytäntöjä ja sovellutuksia asiakastyöhön. Työkaluja työntekijän käyttöön ja traumojen turvalliseen hoitoon implisiittisestä muistista

Merja Munnukka-Dahlqvist, VTM, sosiaalipsykologi, Seniori konsultti, työyhteisön kehittäjä, VET, traumapsykoterapeutti, ET kriisipsykoterapeutti. EMDR fasilitaattori (EMDR Institute, USA), EMDR Consultant (EMDR Europe). Konsultointi ja Koulutus MMD Oy (www.mmdoy.com). EMDR Europen (www.emdr-europe.org) Organization Development & Constitution komitean jäsen (Suomen EMDR yhdistyksen edustajana, www.emdr.fi)

Tässä esityksessä tarkastellaan hyviä käytäntöjä EMDR:n ja kehokeskeisten menetelmien soveltamisesta asiakastyöhön. Miksi, milloin ja miten näitä menetelmiä on hyvä käyttää turvallisesti kriisien ja traumojen hoidon asiakastyössä. Näitä kysymyksiä käsitellään ilmiöpohjaisen oppimisen näkökulmasta, kliinisen asiakastyön kautta. Mitkä EMDR:n käyttötavat auttavat asiakasta pysymään toleranssi-ikkunan sisällä ja integroimaan traumojen uudelleenprosessointia osaksi omaa minuutta. Tämä on turvallista ja asiakasta eheyttävää traumojen fokusoitua hoitoa. Esityksessä tarkastellaan "suuria" ja "pieniä" traumoja, jotka aiheuttavat lukkiutumisen aivoissa, kehossa ja mielessä, trauma säilyy alkuperäisesti koettuna implisiittisessä muistissa. Mukana on näkökulmia näiden menetelmien kehittymisestä Suomessa 20 vuoden aikana.

Hiekanjyvä, katastrofi, vai perheessäkö vikaa? - Kokemuksiani lasten I-tyypin traumojen hoidosta EMDR-menetelmällä

Männistö Minna, Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, traumapsykoterapeutti (ET), perheterapeutti (ET), EMDRterapeutti

Lapsille on todettu kehittyvän traumaperäisen stressihäiriön oirekuva helpommin ja useammin kuin aikuisille. Komplisoituessaan ja pitkittyessään lievänäkin alkanut traumaperäinen oireilu saattaa vaarantaa lapsen normaalin kasvun ja kehityksen. Esityksessä käydään läpi tapausesimerkkien avulla kokemuksia lasten oireilusta ja hoidosta EMDR-terapialla yksittäisen traumatapahtuman jälkeen. Kokemukseni mukaan EMDR toimii erittäin tehokkaasti ja nopeasti I-tyypin traumojen hoidossa lapsilla, myös tilanteissa, joissa oireilu on pitkittynyt.

Laaja-alaisten häiriömuotojen ja kasautuvien traumakokemusten erotusdiagnostisia ja hoidollisia erityispiirteitä Helsingin diakonissalaitoksen intensiivihoidossa

Pasanen, Timo, Psykologi, FT, psykoanalyytikko, Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoito Katajamäki, Kati, Neuropsykologian erikoispsykologi (PsL), Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoito
Martikainen, Sinikka, Vastuulääkäri, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lapsipsykoterapeutti, Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoito

Intensiivihoitoon sijoittuvissa tutkimuksissa lasten ja nuorten oirekuvan on todettu olevan laaja-alainen ja kompleksinen. Lasten ja nuorten kehityshistoriaa on leimannut neuropsykiatrisista ja neurokognitiivista riskitekijöistä johtuva haavoittuvuus sekä voimakas psykososiaalisten riskitekijöiden kasautuminen. Kumuloituvat vastoinkäymiset, traumakokemukset ja pitkäkestoinen stressi saavat aikaan moninaiset oireet, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten kehitykseen kokonaisvaltaisesti ja joiden hoitamiseen liittyy monenlaisia erotusdiagnostisia haasteita. Mitä laaja-alaisemmista ja kompleksisemmista lapsuuden ajan häiriömuodoista on kyse ja mitä moninaisemmat perheiden ylisukupolviset ja ympäristön riskitekijät kuormittavat lapsen ja nuoren kehitystä, sitä tukevampia, moniulotteisempia ja joustavampia hoito- ja kuntoutusmalleja tarvitaan muutoksen aikaansaamiseksi.

Traumainformoitu hoito - Traumatietoutta ja -taitoutta koko sosiaali- ja terveydenhuollon kentälle

Anne Pelkonen, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti

Traumainformoidun näkökulman tavoitteena on, että sote- ammattilainen millä tahansa erikoisalalla tai työkentällä toimiessaan tunnistaa traumaperäisille oireille altistavat tilanteet, ymmärtää traumatisoitumisen psykofysiologian ja osaa huomioida potilaiden mahdolliset vaikeat elämänkokemukset niin vastaanottojärjestelyissään kuin suhtautumistavassaankin sekä tietoisesti välttämään traumatisoivia tekijöitä omassa toiminnassaan. Traumainformoidun hoidon tarkoitus on antaa eri aloilla työskenteleville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille keinoja huomioida ja ymmärtää traumaattisten kokemusten vaikutus potilaiden terveydellisten ongelmien taustalla, hoitotilanteissa sekä hoitosuositusten seuraamisen esteenä. Sen tavoitteena on valmentaa ammattilaiset tunnistamaan myös oman elämänhistorian myötä syntyneet sudenkuopat, havainnoimaan siirtyviä traumareaktioita itsessään ja pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan.

Trauma päihderiippuvuuden taustalla - käsittelemätön trauma ylläpitää addiktiota

Puonti, Marja-Liisa päihdeterapeutti, tanssi-liiketerapeutti, työnohjaaja/prosessikonsultti
Peltoniemi, Mai sosionomi (YAMK), yhteisövalmentaja, kokemustutkija, työnohjaaja (opisk.)

Miten trauma ja addiktio kietoutuvat toisiinsa, kumpi oli ensin? Riippuvuusongelmat ovat yleisiä läpi yhteiskuntaluokkien. Ymmärrys kompleksisen trauman vaikutusmekanismeista auttaa ymmärtämään myös addiktioiden syntymekanismeja ja käyttäytymistä. Riippuvuusongelmiin kohdistetaan hoitointerventioita nopeiden ratkaisujen toivossa. Ellei myös traumaa tunnisteta ja hoideta, addiktio pysyy yllä ja saattaa vain vaihtaa kohdettaan. Terapeuttinen yhteisöhoito näkee ihmisen riippuvuusongelmien takana ja hoidon kohdistuessa henkilöön oireen sijaan, tulokset ovat merkittäviä ja vaikuttavia. Toipumisen vaiheet ja terapeuttisen yhteisöhoidon malli antavat välineitä päihderiippuvaisen kohtaamiseen, hoitoon ja yhteistyön rakentamiseen osana eettisesti kestävää ammatillista työtä.

Vakautta vanhemmuuteen - ensitietoa ja keinoja lapsuuden kaltoinkohtelusta selviytyville vanhemmille ryhmämallin toteuttaminen aikuispsykiatrian poliklinikalla

Riskilä Sinikka, psykologi ja Apajalahti Sini, sairaanhoitaja

Pohjoisen psykiatrian poliklinikka toteutti yhteistyössä Traumaterapiakeskuksen kanssa ryhmän lapsuudessaan traumatisoivia kokemuksia kohdanneille vanhemmille keväällä 2017. Vakautta vanhemmuuteen ryhmän tavoitteena oli, että osallistujat saivat lisää keinoja tunnistaa ja ymmärtää vaikeuksiaan sekä tietoa siitä, kuinka niihin voi traumatietämyksen avulla vaikuttaa. Ryhmän painopiste oli nykyisten, arjessa näkyvien haasteiden kanssa työskentelyssä.

Kokemuksemme mukaan vanhemmuuden huomioiminen aikuisten psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tuottaa hyviä tuloksia ja vastaavanlainen ryhmämalli on toimiva hoitomuoto sekä potilaiden, että työntekijöiden näkökulmasta aikuispsykiatrian poliklinikalla.

Traumainformoitu työskentely Oulun vastaanottokeskuksessa

Kaisa Kantola, Oulun vastaanottokeskuksen kriisi- ja perhetyöntekijä (sosionomi, psykoterapeutti et)
Sirpa Rönkkömäki, Oulun vastaanottokeskuksen johtaja (YTM, perhe- ja paripsykoterapeutti)

"Oulun vastaanottokeskuksessa on kehitetty useiden vuosien ajan työtä traumatisoituneiden ja haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Vastaanottokeskuksen koko asiakastyötä tekevä henkilöstö on saanut peruskoulutuksen traumatyöhön, jota tehdään laaja-alaisesti koko organisaation tasolla. Myös muita turvapaikanhakijoiden arkea koostavia työmenetelmiä on otettu käyttöön."

Päihteidenkäyttö, traumaattiset tapahtumat ja syrjintäkokemukset venäläis- ja kurditaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa

Essi Salama, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto, erikoistuva lääkäri, lastenpsykiatria, TYKS

Väitöskirjatutkimus osoittaa, että kotimaassa koetut traumaattiset tapahtumat ja Suomessa kohdattu syrjintä lisäävät venäläis- ja kurditaustaisten maahanmuuttajien päihteidenkäytön riskiä. Lisäksi erityisesti kurditaustaisilla henkilöillä masennus- ja ahdistusoireet olivat yhteydessä päihteidenkäyttöön. Tutkimus on toteutettu THL:n Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen aineistoa käyttämällä. Tutkimustulosten esittelyn lisäksi esityksessä luodaan lyhyt katsaus siihen, miltä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden päihteidenkäyttö vaikuttaa kansainvälisesti, ja vaikuttaako maahanmuuttajataustaisten henkilöiden päihteidenkäyttö suomalaisessa päihdekäytön kulttuurissa erilaiselta kuin muissa Euroopan maissa. Lopuksi pohditaan, miten näitä tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä ulkomaalaistaustaisten potilaiden ja asiakkaiden kanssa.

Traumatisoituminen ja uskonnolliset traditiot

Minna Salmi, TM, psykoterapeutti (et), emdr- ja traumapsykoterapeutti, psykodraamaohjaaja ja työnohjaaja

Mikä uskonnollisissa traditioissa lisää persoonan integraatiota ja mikä vahvistaa dissosiaatiota? Uskomusten, rituaalien, raamatuntulkinnan ja herätysliikkeiden vaikutushistoria voivat johtaa yksilön kokemaan muun muassa armollisuutta ja empatiaa itseään ja toisiaan kohtaan tai voimakasta pelkoa tai lapsellista vastuuntunnottomuutta tai kaltoinkohtelijaa jäljittelevän persoonan osan aikaansaamaa ankaraa syyllisyyttä ja tuomitsevuutta. Esitelmäni ja yhteinen keskustelu pohjautuvat psykoterapeutin, papin ja tutkijan työssä esiin nousseisiin havaintoihini.

Seksuaalinen traumatisoituminen, psykoterapeutin vastatunteet ja psykoterapiassa eteneminen

Tor-Erik Söderholm, psykologi, psykoterapeutti (psykodynaaminen ja kehopsykoterapia)

Monasti olen törmännyt siihen että vastaanotolleni tulee potilas, jolla seksuaalinen traumatisoituminen. Tavallisesti kyseessä nainen ja olen tullut todistajaksi positiosta miespuolinen psykologi/psykoterapeutti. Me-too-kampanja nosti tämä traumateeman julkiseen keskusteluun ja olen viime aikoina kuulostellut reaktioita, ajatuksia ja muistoja. Tavoitteeni terapeuttisessa työstämisessä on edetä potilaan tahdissa, välttämättä vaikea ja häpeällinen. Psykoanalyyttinen koulutukseni on merkinnyt säiliöfunktion keskeisyyttä ja tarinan kuunteleminen monelta kannalta. Vasta myöhemmin opin ymmärtämään näitä potilaitani dissosiaatioreaktioiden ja minätilojen kautta. Arvostan integoivaa lähestymistä jossa on tärkeä huomioida että vaikeat kokemukset käsitellään sekä implisiittisesti että eksplisiittisesti. Työskentelytapani on muuntunut kokemuksen ja oppimisen kautta ja valitan että nuorempana oli paljon jota en osannut. Tavoitteena on jakaa kokemuksiani lähtökohtana trauman kohtaaminen ja terapeutin vastatunteet.

Psykofyysinen fysioterapia - Vakauttava traumaryhmä

Fysioterapeutti ja seksuaalineuvoja Kati Jelekäinen työskentelee Helsingin kaupungin psykiatria- ja päihdepalveluiden fysioterapia- ja liikuntapalveluissa. Hän valmistui seksuaalineuvojaksi keväällä 2018 ja opinnoissa häntä kiinnosti etenkin seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneiden hoito neuvonnan ja fysioterapian näkökulmista.

Fysioterapeutti ja liikuntaneuvoja Tiina Tikkanen työskentelee Helsingin kaupungin psykiatria- ja päihdepalveluiden fysioterapia- ja liikuntapalveluissa. Hän opiskeli psykofyysisen fysioterapian erikoistumisopinnot vuonna 2013 ja teki kehittämistehtävän aiheesta "Ruumiinkuvan vakauttamisryhmä traumaperäisistä oireista kärsiville". Tästä alkoi laajempi kiinnostus trauman vaikutuksista kehon ja mielen toimintoihin sekä keinoihin rauhoittaa trauman oireita kehollisesti.

Psykofyysisen fysioterapian vakauttava traumaryhmä on suunnattu post-traumaattisesta stressireaktiosta ja dissosiatiivisesta oireistosta kärsiville psykiatria- ja päihdepalveluiden potilaille. Ryhmässä ei käsitellä traumamuistoja, vaan keskitytään vakauttaviin kehollisiin harjoitteisiin, sekä oireisiin liittyvään psykoedukaatioon ja vertaistukeen. Esityksessä kerrotaan ryhmän taustaa ja sisältö sekä tehdään teemoihin liittyviä harjoitteita. Työpaja palkittiin huhtikuussa 2018 Islannin Reykjavikissa International Conference of Psychiatric Physiotherapy and Mental Health-konferenssin parhaaksi.

Kehitysvammaisuus ja trauma - traumanäkökulman huomioiminen osana kehitysvammaisen yksilön hoitoa ja kuntoutusta

Minna Uotinen on ylemmän erityistason psykoterapeutti ja vaativan erityistason traumapsykoterapeutti sekä työnohjaaja (STOry)/kouluttaja Uniqway Oy:ssa. Hänellä on yli 20 vuoden kokemus vaikeasti traumatisoituneiden hoidosta/ psykoterapiasta ja kriisityöstä. Hän on ollut kehittämässä mm. psykiatrisen avohoidon ja perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluja ja ollut mukana kriisi- ja traumatyöhön liittyvissä projekteissa. Hän toimii kouluttajana ja työnohjaajana niin terveyden- ja sosiaalihuollon kuin yritysmaailman sektoreilla teemoina mm. kriisit, kriisityö, traumat/ traumatisoituminen, vaiheorientoitunut psykoterapia/hoito, vakauttava psykiatrinen hoitotyö, kehollisuuden huomioiminen hoidossa/työnohjauksessa ja sijaistraumatisoituminen. Ryhmädynamiikkaan ja työnohjausprosesseihin kouluttautuneena hän vastaa erilaisten työyhteisöjen tarpeisiin on kyse perustehtävän kirkastamisesta ja/tai erilaisista kehittämishaasteista.

(Kehitysvammaisuus kuvaa yleisen selviytymisen vaikeutta, toiminnanvajavuutta elämässä pysyvän vaurion vuoksi. Kehitysvammaisen yksilön kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi (Kaski; 2002). Vammaisuuden syiden seuraukset tulevat kehityksen kuluessa esiin eri tavoin, eri aikoina ja eriasteisena).

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat kehitysvammaisilla yksilöillä tavallisia. Kehitysvammaisuuteen liittyy erilaisia traumatisoitumiselle altistavia tekijöitä, kuten mm. negatiiviset elämänkokemukset (mm. kiusatuksi tuleminen) ja primaariperheen ongelmat. Riippuvuus toisista ihmisistä saattaa altistaa kehitysvammaisen yksilön myös monenlaiselle vallankäytön muodoille. Traumatisoituminen voi näyttäytyä kehitysvammaisilla yksilöillä erilaisina psyykkisinä ja fyysisinä oireina tai haastavana käyttäytymisenä.

Koulutuksellinen työnohjaus tuo mahdollisuuden sisällyttää traumanäkökulma ja -osaaminen osaksi muuta kehitysvammaisen yksilön hoitoa ja kuntoutusta. Kokonaisvaltaiseen hoitoon ja kuntoutukseen juurrutettava traumanäkökulma mahdollistaa traumatisoitumisen tunnistamisen myötä syvällisemmän ymmärryksen ja ammatillisen tietotaidon syvenemisen kehitysvammahuollossa. Traumaterapeuttinen lähestymistapa (hoitotyö) ehkäisee niin kehitysvammaisen yksilön uudelleen traumatisoitumista kuin myös työntekijöiden ja jopa koko yhteisön altistumista sijaistraumatisoitumiselle ja/tai traumatisoiville kokemuksille kehitysvammahuollon eri yksiköissä. Tavoitteena on niin työntekijöiden työturvallisuuden kuin työhyvinvoinnin lisääminen kuin myös kehitysvammaisen yksilön elämänlaadun ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin koheneminen.